| Summary: | Tässä tutkielmassa selvitetään kuurojen ja kuulevien yliopisto-opiskelijoiden kokemuksia
viestintähaasteista heidän keskinäisissä työskentelytilanteissaan. Tavoitteena
on ymmärtää ja kuvata opiskelijoiden viestintäodotuksia, heidän kokemiaan viestintähaasteita
ja niihin löydettyjä ratkaisuja sekä heidän kokemuksiaan viestinnän
mukauttamisesta. Tutkimusta varten haastateltiin yhdeksää Jyväskylän yliopiston
opiskelijaa, viisi kuuroa ja neljä kuulevaa. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina
teemahaastattelun menetelmin. Kerätty aineisto analysoitiin teemoitellen.
Opiskelijat olivat kokeneet viestintähaasteita erityisesti vuorovaikutuskumppanin
viestinnän ymmärtämisessä, tulkkauskäytänteissä, puheenvuorojen ottamisessa
ryhmätilanteissa sekä kuurojen ja kuulevien erilaisissa tavoissa käyttää ilmeitä ja
eleitä. Kuurot opiskelijat kokivat monien haasteiden johtuvan siitä, että kuulevat
eivät tunne keinoja kuurojen kanssa viestimiseen. Tärkein ratkaisu
viestintähaasteisiin oli viestintäkeinon vaihtaminen ja viestinnän mukauttaminen.
Käytettyjä viestintäkeinoja olivat muun muassa viittominen, puhuminen, tulkkaus,
ilmeiden ja eleiden käyttö sekä kirjoittaminen. Viestinnän mukauttamisessa oli
koettu tärkeäksi vuorovaikutuskumppanin ymmärtämisen ja kielitaidon arviointi.
Viestinnän mukauttamisen koettiin auttavan viestintää, mutta toisaalta myös hidastavan
sitä ja rajoittavan ajatusten esittämistä kielen yksinkertaistuessa.
Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että kuurojen ja kuulevien
opiskelijoiden välisessä viestinnässä ilmenevät moninaiset haasteet voisivat olla
paremmin ratkaistavissa, jos kuuleville opiskelijoille tarjottaisiin tarvittava tieto
kuurojen kanssa viestimisestä jo heti opintojen alussa. Nämä tulokset ovat
sovellettavissa moniin eri konteksteihin, joissa kuurot ja kuulevat työskentelevät
yhdessä.
|
|---|