| Yhteenveto: | Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan muuttoliikkeitä seutukunnittain, hyödyntäen Tilastokeskuksen Suomen henkilö- ja muuttoliiketilastoja vuosilta 2000-2011. Tarkasteluja vasten Suomi on jaettu kuuteen eri seutukuntatyyppiin. Tutkimukset suoritetaan eri ikäluokille ja koulutusasteille, joissa on eroteltu toisistaan kantaväestö, lähtö- ja tulomuuttajat, maahan- ja maastamuuttajat sekä nettomuutto ja muuttotase. Empiria koostuu kuvailevasta osiosta, analyysitarkastelusta ja mallintavasta osiosta. Tulosten mukaan muuttoliikkeet liittyvät tiettyihin elämänkaaren vaiheisiin. Nuoret ja koulutetut muuttavat eniten. Helsingin seudulle, monipuolisille yliopistoseuduille ja alueellisiin keskuksiin muuttavat opiskelijat ja työelämän aloittajat. Teollisiin keskuksiin, taajamoituneille maaseuduille ja harvaan asutuille seuduille muuttavat perheenperustajat ja työelämän lopettavat. Muuttamisen todennäköisyyttä lisäävät seuraavat muuttujat: opiskelija, edellisvuonna koettu työttömyys, nainen, alle 7-vuotiaat lapset ja koulutus. Muuttotodennäköisyyttä sen sijaan pienentävät seuraavat muuttujat: ikä, ruotsinkieli, ulkomailla syntyminen, 7-18-vuotiaat lapset, omistusasunto ja avioliitto. Tärkeitä havaintoja tuloksista oli, että naiset muuttavat miehiä enemmän. Ulkomaalaiset muuttavat todennäköisemmin Helsingin seudulle. Opiskelijat muuttavat suhteellisen vähän Helsingin seudulle. Korkeakoulutetut muuttavat myös maaseudulle.
|
|---|