| Summary: | Riippuvuusklinikka Tyynelän, Sovatek-säätiön sekä Kuopion kriisikeskuksen yhteistyössä
toteuttama pelikuntoutuskurssi on pitkäkestoinen kognitiivis-behavioristisen ja ratkaisukeskeisen viitekehyksen ympärille rakennettu avo- ja intensiivijaksoista koostuva kuntoutusmalli ongelmapelaajille ja heidän läheisilleen. Tutkimuksessa selvitetään, miten pelikuntoutuskurssi tukee ongelmapelaajien kuntoutumista, minkälainen merkitys sosiaalisillaverkostoilla on ongelmapelaajan kuntoutumisen kannalta, sekä miten kurssille osallistuneetongelmapelaajat kehittäisivät kurssin toimintaa. Kurssille osallistuneita ongelmapelaajia ja kurssin ohjaajia haastateltiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti teema-analyysilla.
Tulosten mukaan vertaisten ja ohjaajien tuki kurssilla edisti tunnetta hyväksytyksi ja ymmärretyksi tulemisesta. Vertaisille oli helppo puhua ongelmasta ja vertaisten kohtaaminen
purki myös pelaamiseen liittyvää häpeää, jolloin pelaamisesta oli helpompi puhua kurssin
jälkeen myös muille. Ryhmän vahva yhteishenki oli tärkeä voimavara kognitiivisilta taidoiltaan eritasoisille pelaajille. Ohjauksessa pyrittiin asiakaslähtöisyyteen ja ohjaajien armollinen suhtautuminen koettiin tärkeäksi. Pelaajat saivat kurssilta tietoa ongelmapelaamisesta biologisesta ja psykologisesta näkökulmasta. Pelaamisen vaikutusten arvioiminen javertaisten näkemykset toivat uusia näkökulmia oman peliongelman käsittelyyn. Pelaamisen haittojen ymmärtämisen ja pelihimon tunteen hallinnan oppimisen koettiin tuovan
myös motivaatiota ja välineitä arjen hallintaan. Myös tuentarpeessa olevat läheiset saivat
kurssilla vertaistukea ja tärkeäksi koettiin, että läheiset saivat tietoa, jolloin he pystyivät ymmärtämään ongelmaa paremmin. Sosiaaliset tukiverkostot näyttäytyivät tutkimuksessa tärkeänä osana ongelmapelaajan kuntoutumista. Lähipiirissä olevat ihmiset ja läheiset yksilöllistä tukea tarjoavat työntekijät toimivat arjessa apuna pelaamisenhallinnassa. Myös kurssin pitkäkestoisuus koettiin tärkeäksi tuen jatkuvuuden vuoksi, mutta kuntoutumisen kannalta pidettiin tärkeänä sitä, että pelaajat saavat kurssin rinnalla myös yksilöterapiaa, jolloin he saavat myös intensiivisempää tukea ja kurssilla käsiteltyjä asioita voidaan työstää arjen keskellä. Haasteena kuitenkin oli, että vain harvalla oli kurssin rinnalla muita terapeuttisia kontakteja. Tuentarve myös vaikeutti motivoitumista pelaamattomuuteen. Osa oli saanut myös huonoja kokemuksia yrittäessään hakea yksilötukea A-klinikoilta. Kehitysehdotuksissa kurssille toivottiin useampia tapaamiskertoja, lyhyempiä avojaksoja sekä kiireettömyyttä ja suunnitelmallisuutta kurssiohjelmaan. Osa toivoi myös enemmän kahdenkeskisiä keskusteluja ohjaajien kanssa.
Tulosten mukaan ryhmämuotoinen kuntoutuskurssi tarjoaa monipuolista apua ongelmapelaajille
yhdistäessään vertaistuen ja ammatillisen tuen voimavaroja. Tukea tarvitaan kuitenkin
myös arjessa, jolloin on tärkeää huomioida läheiset kuntoutuksessa ja lisäksi kehittää
suomalaista palvelujärjestelmää siten, että sillä on valmiudet vastata myös ongelmapelaajien yksilölliseen tuentarpeeseen.
|
|---|