| Yhteenveto: | Tämän päivän globaalissa maailmassa kommunikoiminen yli maantieteellisten
rajojen on lähes osa arkipäivää. Suuri osa tästä kansanvälisestä vuorovaikutuksesta
tapahtuu suullisesti englannin kielen ollessa maailmanlaajuisen kommunikoinnin
lingua franca. Siksi englannin kielen suulliselle kielitaidolle on tarvetta, ja suullista
kielitaitoa tulisikin opettaa koulussa.
Suomalaisen lukion päättökokeesta, ylioppilaskirjoituksista, puuttuu tällä hetkellä
suullisen kielitaidon koe kaikissa vieraissa kielissä. Suullinen kielitaito on testauksen
näkökulmasta aliarvostettu ja voin näin myös opetuksessa jäädä taka-alalle, sillä
opetus ja harjoittelu vieraalla kielellä keskittyvät usein ensisijaisesti
ylioppilaskirjoituksissa testattaviin osa-alueisiin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli
selvittää sekä oppilaiden että opettajien mielipiteitä englannin suullisen kielitaidon
opiskelusta. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, mitkä asiat osallistujien mielestä
vaikuttavat suullisen kielitaidon oppimiseen ja opettamiseen lukiossa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, onko englannin kielen opetuksessa eroa lukion
alussa ja lopussa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sekä oppilailla että opettajilla on positiivinen
kanta suullisen kielitaidon opettamiseen ja oppimiseen. Harjoitteluun liittyvät seikat
kuitenkin paljastavat, että asia on monimutkaisempi kuin yleinen mielipide antaa
olettaa. Osalle puhuminen vieraalla kielellä on haastavaa ja tulosten valossa
erityisesti tytöt ovat poikia ujompia kielenkäyttäjiä. Suullisen kielitaidon
opettamiseen vaikuttavat useat tekijät kuten ryhmäkoko, kulttuuriset seikat, sekä
lukion rakenne; useat kokeet sekä ylioppilaskoe luovat paineita opettamiselle.
|
|---|