| Yhteenveto: | Itäaasialaisia klassisia muusikoita käsittelevät artikkelit ovat olleet yleisiä eurooppalaisissa klassisen musiikin lehdissä siitä lähtien kun itäaasialaiset alkoivat yhä suuremmassa määrin voittaa kansainvälisiä musiikkikilpailuita ja luoda kansainvälistä uraa 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Läntinen taidemusiikki on kansainvälistymässä aikana, jolloin pelot klassisen musiikin kuolemasta ovat myös päässeet otsikoihin Euroopassa. Itäaasialaiset muusikot työskentelevät kompleksisella kulttuurien kentällä, jossa heidän muusikkoutensa on jatkuvasti arvostelun alaisena.
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli saada selville, miten itäaasialaiset klassiset muusikot ja heidän kulttuurinen identiteetti on representoitu kolmessa eurooppalaisessa klassisen musiikin lehdessä, Crescendossa, Gramophonessa ja Rondossa vuosina 2002‒2011. Tämä saavutettiin analysoimalla ensin määrällisesti tutkimusaineiston teemat, asenteet ja toimijat. Päämenetelmänä käytettiin diskurssianalyyttistä viitekehystä kuvaamaan neljää itäaasialaisen muusikkouden representaatiota, joita olivat valloittaja-diskurssi, aasialais-diskurssi, virtuoosi-diskurssi ja sillanrakentaja-diskurssi.
Itäaasialaiset muusikot nähdään diskursseissa erilaisina muttei kuitenkaan eksoottisina. Tämä erilaisuus tuodaan esiin korostamalla heidän kansalaisuutta ja etnisyyttä paikoissa, joissa tämä tieto ei ole kontekstin kannalta välttämätöntä. Itäaasialaiset muusikot on lisäksi kuvattu sillanrakentajina itämaisen ja länsimaisen kulttuurin välillä. Muusikoiden virtuositeettiin liitetty tekno-orientalismin stereotypia tuodaan usein esiin diskursseissa mutta julistetaan samalla vanhentuneeksi. Itäaasialainen klassisen musiikin ilmiö puolestaan kuvaillaan käyttäen sotilaallista ja sotaisaa sanastoa. Tulokset osoittavat, että läntisen taidemusiikin tarina nähdään edelleen olennaisesti länsimaisena ilmiönä, ja itäaasialaisilla muusikoilla on vielä paljon tehtävää, jotta heistä tulee tämän tarinan pääosan esittäjiä yhdessä eurooppalaisten ja amerikkalaisten kollegoidensa rinnalla.
Articles of East Asian classical musicians have been common in the European classical music magazines since East Asians began increasingly winning international music competitions and pursue international careers somewhere towards the end of the 20th century. The field of Western classical music is becoming more international at a time when fear of the dying of classical music has also reached the headlines in Europe. East Asian musicians work in a complex cultural field where their musicianship is constantly evaluated from different premises.
The aim of this study is to see how the East Asian classical musicians and their cultural identities are represented in three European classical music magazines, Crescendo, Gramophone, and Rondo during the years 2002‒2011. This is achieved through first analysing the themes, attitudes and actors of the articles by using quantitative content analysis. Discourse analytical framework is used as a main method to illustrate four different representations of East Asian classical musicians ‒ the Invader, the Asian, the Virtuoso, and the Bridge Builder.
The East Asian classical musicians are seen as different, yet not exotic. Their difference is brought up in emphasising their nationality and ethnicity in places where this knowledge is not necessary for the context. Further, the East Asian musicians are often seen as bridge builders between Eastern and Western culture. The stereotype of techno-orientalism relating to the virtuosity of the musicians is brought up in discourse but is, at the same time, announced outdated. The general context, the East Asian classical music phenomenon, is described using military and warlike terms. The findings indicate that the story of Western classical music is still seen as inherently Western and that East Asian classical musicians still have work to do in becoming main actors in the story alongside their European and American colleagues.
|
|---|