| Summary: | Koti- ja ulkomaankauppaa harjoittaneet kauppahuoneet ovat vaikuttaneet suomalaiseen talouselämään merkittävästi. Kauppahuoneiden omistajat varustivat aluksia, toimivat eri teollisuudenaloilla ja olivat aktiivisia yhteiskunnallisia vaikuttajia. Tutkielman aihe on oululaisen J.W. Snellman G:sonin kauppahuoneen kotimainen ja ulkomainen liikeverkosto 1853–1857. Tutkielmassa on selvitetty kauppahuoneen kirjeenvaihdon määrää ja liiketuttavia. Pääpaino on kirjeiden teemojen ja kauppahuoneen tiedonhankinnan selvittämisessä. Lisäksi paneudutaan liikekirjeiden viestimiskeinoihin, luottamukseen liiketuttavien välillä ja siihen, kuinka verkosto toimi kriisiaikoina. Aikarajaus on valittu kauppiaskapitalismin ajan loppuun ja Krimin sodan tapahtumien ympärille.
Lähdeaineisto koostuu pääasiassa Snellmanin kauppahuoneen lähettämistä liikekirjeistä. Niitä tukemaan on käytetty saapuneita kirjeitä, lehtiartikkeleita ja SKS:n biografiakeskuksen Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisua. Kauppahuoneen liikeverkostoa tarkastellaan kohdehenkilökeskeisesti.
Snellmanin kotimaisessa liikeverkostossa vaikuttivat suuret ja keskisuuret rannikkoalueiden kauppahuoneet. Kirjeenvaihdon aiheet olivat kaupankäynnin lisäksi merenkulku ja vakuutukset, yhteiskunnalliset asiat ja yhdistykset sekä tiedonhankinta ja palvelukset. Liikekirjeenvaihto ei aina johtanut kauppoihin, vaan sitä käytettiin aktiivisesti omaan ja yleishyödylliseen tiedonvälitykseen. Snellman hakeutui asiamieheksi useisiin yhdistyksiin, joiden kautta hän sai omaa liiketoimintaansa edesauttavaa tietoa. Päivittäisen avun kauppahuoneen toimintaan toivat palvelusten ja tietojen vaihto varustajatuttavien, suvun ja muun sosiaalisen verkoston kanssa.
Ulkomainen liikeverkosto lepäsi muutamien agenttien ja raha-asiainhoitajien harteilla. Suhteeseen heidän kanssaan panostettiin: he saivat usein toimeksiantoja ja heiltä pyydettiin ylimääräisiä palveluksia. Snellman oli kiinnostunut uusien liikesuhteiden solmimisesta, mutta oli taipuvainen kääntymään vanhojen liiketuttavien puoleen.
Krimin sodan aikana oululaiset varustajat kokivat suuria tappioita, mutta saivat vienti- ja tuontikaupan kulkemaan sujuvasti Ruotsin kautta. Snellman käytti sodan aikana hyväkseen sukulaissuhteitaan ja laajaa jo olemassa olevaa liikeverkostoaan. Kauppahuone sai tietoa ja apua pääasiassa muutamalta tärkeimmältä ulkomaiselta liiketuttavaltaan. Yhteydenpito ulkomaisiin agentteihin väheni sodan aikana, mutta palautui normaaliksi piirityksen loputtua.
Kaupankäynti perustui yleisille moraalisäännöille, joita kauppiaat pyrkivät noudattamaan edistääkseen luottamusta ja mainettaan. Liikemiesyhteisössä vallitsi luottamus, ja sen jäsenet saattoivat estää väärinkäytöksiä valvomalla verkoston jäsenten käytöstä. Rehti käytös ja laajat liikesuhteet tuottivat suositteluja ja takauksia verkoston jäseniltä.
|
|---|