| Summary: | Suun sairaudet ovat yleinen kansanterveysongelma. Niiden hoitaminen on kallista, mutta ehkäisy
on mahdollista terveellisin elintavoin. Sekä yksilö- että yhteisölähtöistä suun terveyden
edistämistä tarvitaan. Terveyden edistämisen toteuttaminen vaatii suunnittelua ja arviointia.
Arvioinnin tekemiseen tarvitaan sopivia mittareita. Erityisesti suun terveyden edistämisen
arviointimittareiden kehittämiselle on tarvetta, koska kokonaisvaltaisia suun terveyden
edistämistoimintaa arvioivia mittareita ei ole. Tämä työ käsittelee 0–18-vuotiaiden lasten ja
nuorten yhteisölähtöistä suun terveyden edistämistä. Työn tarkoituksena oli ensiksi kehittää
arviointityökalu yhteisölähtöisten suun terveyden edistämiskäytäntöjen arvioimiseen, ja toiseksi
arvioida suomalaisia lapsiin ja nuoriin kohdistuvia yhteisölähtöisiä suun terveyden
edistämiskäytäntöjä tällä arviointityökalulla.
Arviointityökalu rakennettiin terveyden edistämisen tutkimus- ja teoriakirjallisuuteen pohjautuen.
Arviointityökalu sisälsi kolme osa-aluetta: terveyden edistämisen suunnittelu, toteutus ja
arviointi. Aineisto suomalaisista yhteisölähtöisistä lasten ja nuorten suun terveyden edistämisen
käytännöistä (n=12) kerättiin teemahaastattelujen avulla. Haastateltavat olivat mm.
hammashoitajia, suuhygienistejä, hammaslääkäreitä ja opettajia. Aineistona käytettiin myös
aiheeseen liittyviä dokumentteja, kuten toimintasuunnitelmia ja raportteja. Haastattelu- ja
dokumenttiaineiston teorialähtöistä analyysia ohjasi arviointityökalun viitekehys.
Arviointityökalu osoittautui käytännölliseksi, koska se toi esille terveyden edistämiskäytäntöjen
vahvuuksia ja heikkouksia. Vahvuuksia löytyi käytäntöjen toteutuksesta, kun taas heikkouksia
suunnittelun ja arvioinnin osa-alueilta. Käytäntöjen vahvuuksia olivat esimerkiksi eri toimijoiden
välinen laaja-alainen yhteistyö sekä saman kohderyhmän tavoittaminen useammin kuin kerran
toiminnan aikana. Käytäntöjen heikkouksiksi voitiin lukea muun muassa tavoitteiden
epätäsmällisyys, kirjallisen toimintasuunnitelman puuttuminen sekä puutteet arvioinnissa.
Neljäsosaa arvioiduista käytännöistä voitiin pitää hyvinä käytäntöinä. Tässä tutkielmassa
kehitettyä arviointityökalua voidaan hyödyntää laaja-alaisesti terveyden edistämiskäytäntöjen
kehittämistyössä.
|
|---|