| Summary: | Suullisen kielitaidon opetusta sekä sen asemaa lukion englannin kielen opinnoissa on tutkittu enimmäkseen opettajien näkökulmasta. Tämän tutkielman tarkoitus oli tutkia, millaisten harjoitusten kautta suullista kielitaitoa opetetaan ja opetellaan lukioissa, sekä millaiset suulliset harjoitukset opiskelijat ja opettajat kokevat mieluisimmiksi ja hyödyllisimmiksi oppimisen kannalta. Lisäksi tässä tutkimuksessa selvitettiin, millainen status suullisella kielitaidolla nykyään on lukion englannin kielen opinnoissa, ja keskitytäänkö suullisen kielitaidon opettamiseen tarpeeksi.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat englannin kielen lukio-opettajat sekä toisen vuositason opiskelijat Keski-Suomen ja Itä-Suomen alueella. Aineisto kerättiin käyttäen kahta kyselylomaketta, joista toinen oli suunnattu opettajille ja toinen opiskelijoille. Opettajien kyselylomakkeessa oli yhdeksän kysymystä liittyen tunneilla käytettäviin suullisiin tehtäviin, suullisen kielitaidon opettamiseen liittyviin haasteisiin sekä suullisen kielitaidon nykyiseen asemaan kielten opetuksessa. Opiskelijoiden kyselylomake sisälsi kymmenen kysymystä, joissa kysyttiin niin ikään tunneilla käytettävistä harjoituksista, mutta myös seikoista, jotka saisivat opiskelijat harjoittelemaan puhumista enemmän, kehitysehdotuksista suullisten harjoitusten suhteen, ja suullisen kielitaidon painottamisesta lukio-opinnoissa.
Opiskelijat ja opettajat olivat yhtä mieltä siitä, että keskusteluharjoitukset nuorille ajankohtaisista sekä tärkeistä aiheista ovat mieluisin ja toisaalta myös hyödyllisin suullinen harjoitus. Lisäksi selvisi, että opettajat suosivat keskusteluharjoituksia myös määrällisesti muihin harjoitustyyppeihin nähden. Epämiellyttävimmiksi ja hyödyttömimmiksi harjoituksiksi opiskelijat kokivat esitelmät, joita opettajatkin antoivat opiskelijoilleen tehtäväksi vähiten. Opiskelijat olivat tyytyväisiä suullisten harjoitusten monipuolisuuteen, mutta halusivat niiden keskittyvän itselleen mielenkiintoisempiin aiheisiin, sekä tarvitsivat enemmän ääntämisharjoituksia. Opiskelijat myös kokivat, että suullista kielitaitoa painotetaan riittävästi lukiossa. Opettajat olivat suullisen kielitaidon asemaan suhteellisen tyytyväisiä, mutta pitivät ongelmallisena mm. ylioppilaskirjoitusten keskittymistä kirjalliseen tuottamiseen, mikä puolestaan vaikutti negatiivisesti opiskelijoiden motivaatioon harjoitella suullista osaamista.
Lisätutkimukseen olisi aihetta mm. suuremmalla määrällä tutkimukseen osallistuvia opettajia sekä opiskelijoita, ja maantieteellisesti laajemmalta alueelta kerättävällä tutkimusaineistolla. Lisäksi olisi hyvä syventää tutkimusta opiskelijoiden mielipiteistä liittyen suullisten harjoitusten aiheisiin, jotka he kokevat mielenkiintoisiksi. Myös suullisen kielitaidon asemaa korottavia toimenpiteitä olisi hyödyllistä tutkia.
|
|---|