| Summary: | Kvalitatiivisessa tutkimuksessani tarkastelin, mitä keinoja neljässä eri liikuntaneuvonnan palveluketjun kehittämis – projekteihin osallistuneissa terveyskeskuksissa käytettiin oppimiseen osallistamisessa ja miten työyhteisöissä oppimiseen sitouduttiin. Tutkimusaineistonani olivat hankkeen aikana kerätty dokumenttimateriaali, joka käsitti hankkeiden aikaiset terveyskeskusten vastuutiimien tuutortapaamisten kokousmuistiot (n=21), työmuistiot (n=10) ja tutkijatuutorin kokouksien havaintomuistiot (n=21). Tutkimukseni arvioinnin teoreettisena viitekehyksenä on realistisen arviointitutkimus ja menetelmänä monitahoarviointi.
Havaitsin, että osallistavan oppimisen toteutuminen on työyhteisöissä vähäistä, ja osallistamista tukeviin toimintatapoihin ei ole totuttu. Mahdollisuus yhteisölliseen oppimiseen osallistumiseen on rajallinen muun muassa yhteisten foorumien puuttumisen ja henkilökunnan vaihtuvuuden vuoksi, mutta ongelmana on myös yhä vallalla oleva ammattikuntajako. Vuorovaikutus koko työyhteisön kesken tapahtuu paljolti kirjallisesti ja henkilökohtainen vuorovaikutus rajautuu omalle ammattikunnalle tiedottamiseen. Mahdollinen asioiden koko yhteisöä osallistava reflektointi ei näy oppimisprosessissa, vaikka suunnitelmia jalkautetaan arkisen työn tasolle. Tutkimuksessani kävi ilmi myös se, että kun yhteisiä foorumeita järjestetään ja hierarkkia on matala, koko työyhteisö saadaan osallistettua oppimiseen. Oppimiseen sitoutumisessa nousi esiin paitsi yksilölliset myös eri ammattiryhmien väliset erot. Tässä tutkimuksessa lääkärit osoittautuivat heikoimmin sitoutuneeksi ammattiryhmäksi eikä johtokaan antanut työyhteisölle niiden kaipaamaan tukea. Havaitsin myös kun johdon tuki jää etäiseksi, prosessi voi ajautua omaksi saarekkeekseen ja jopa visio hukkua matkalla. Ja toisaalta johdon tuen ollessa jatkuvaa ja työyhteisö otetaan prosessin eri vaiheisiin mukaan, sitoutuminen on vahvempaa. Tällöin löytyy ongelmista huolimatta keinoja toimia ja halua uudistua.
Tutkimalla yleistyneen projektiluontoisen työn kehittämisen prosessia ja työyhteisöissä oppimista, pureuduin ajankohtaiseen asiaan. Merkittäväksi työn tekee myös se, että Sosiaali- ja terveysministeriö (2010) suosittelee liikuntaneuvonnan palveluketjuja kehitettävän eri ammattiryhmien yhteistyössä paikallisesti terveydenhuollon sisällä. Tutkimukseni avulla saatiin tietoa miten suositusten mukaisissa oppimisprosesseissa toimitaan ja mitä kehitettävää terveyskeskuksissa vielä olisi, jotta oppiminen tapahtuisi koko työyhteisössä. Tutkimukseni tuloksia voivat hyödyntää ne, jotka kehittävät terveyskeskusten toimintatapoja, mutta myös muut työyhteisön kokonaisvaltaiseen oppimiseen tähtäävät tahot.
|
|---|