| Summary: | Tämän tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli tarkastella ohjaus- ja neuvontatyön
parissa työskentelevien käsityksiä sekä aikuisten ohjauksesta ja aikuisuuden tuomista
erityispiirteistä ohjaukseen että käsitteiden aikuisohjaus ja aikuisten ohjaus välisestä
erosta.
Tutkimuksessa hyödynnettiin fenomenografista tutkimusotetta, jonka
kiinnostuksen kohteena ovat ihmisten erilaiset käsitykset ympäröivän maailman
ilmiöistä. Fenomenografinen tutkimusote koetaan hyödylliseksi tilanteissa, joissa
tiettyihin ilmiöihin kohdistuva tutkimus on ollut vähäistä. Tutkimusaineisto kerättiin
puolistrukturoidulla teemahaastattelulla kesäkuussa 2012. Tutkimusaineisto koostui
kahdesta yksilöhaastattelusta ja kolmesta parihaastattelusta. Aineiston analyysissä
sovellettiin fenomenografista lähestymistapaa.
Tutkimusaineiston perusteella aikuisten ohjauksen käsite avattiin ohjaajan
erilaisten roolien kautta. Ohjaaja käsitettiin mahdollistajaksi, opastajaksi,
kanssakulkijaksi, asiantuntijaksi sekä valmentajaksi. Ohjaus nähtiin tavoitteelliseksi
vuorovaikutussuhteeksi. Aikuisuuden nähtiin tuovan ohjauksellisia haasteita ja
mahdollisuuksia, jotka muodostivat neljä alakategoriaa: aikuisen opiskelu- ja
oppimisvalmiudet, yksilölliset ohjaustarpeet, aikuisten elämäntilanteiden ja –
kokemusten monimuotoisuus sekä poisoppimisen tarve.
Tutkimustulokset osoittavat, että käsitteet aikuisohjaus ja aikuisten ohjaus eivät
ole toistensa synonyymejä. Käsitteiden välisen konkreettisen eron tekeminen koettiin
kuitenkin vaikeaksi. Haastateltavien käsitysten mukaan käsitteiden välille on
mahdollista tehdä eroa tasojen kautta: Aikuisohjaus nähtiin strategisena yläkäsitteenä,
kun taas aikuisten ohjaus konkreettisena toimintana. Käsitteiden välistä eroa tehtiin
myös yksilö- ja ryhmänäkökulman perusteella. Aikuisohjaus katsottiin olevan
yksilöohjausta ja aikuisten ohjaus ryhmäohjausta. Tutkimustulokset osoittavat, että
käsitteiden tarkemmalle analysoinnille on tarvetta.
|
|---|