| Summary: | Tenhunen, A. 2012. ’’Tärkeintä on, että osatahan olla’’. Esiopetusikäisten lasten vanhempien
näkemyksiä lapsensa kouluvalmiudesta. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos.
Kasvatustieteen Pro gradu - tutkielma. 92 s.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kouluvalmiuden käsitettä esiopetusikäisten lasten
vanhempien määrittelemänä. Erityisesti tarkasteltiin vanhempien käsityksiä sosioemotionaalisesta
kouluvalmiudesta. Lisäksi selvitettiin vanhempien käsityksiä lapsensa
esiopetuksen sujumisesta, koulun aloittamiseen liittyvistä asioista ja niihin mahdollisesti
liittyvistä haasteista.
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja tutkimusaineisto muodostuu teemahaastatteluista,
jotka toteutettiin keväällä 2012 haastattelemalla kuutta esiopetusikäisen lapsen
vanhempaa. Haastattelujen purkamisen jälkeen aineiston analyysi aloitettiin käyttämällä
menetelmänä teemoittelua. Tutkimusaineistosta nousi esille selkeästi kolme teemaa:
kouluvalmius, esiopetuksen sujuminen ja koulun aloitus. Vanhempien kouluvalmiuskuvaukset
jaoteltiin kolmeen kouluvalmiuden osa-alueeseen: sosioemotionaaliseen, fyysiseen
ja kognitiiviseen kouluvalmiuteen. Lopuksi haastatteluaineisto sijoitettiin käsitekarttoihin
käyttämällä apuna tutkimuksen teoriasta nousevia luokitteluja.
Vanhemmat näkivät kouluvalmiuden paljolti lapsen valmiutena kouluun. Sosioemotionaalisista
taidoista vanhemmat pitivät tärkeimpinä ryhmässä toimimisen taitoja sekä
kaverisuhteisiin ja kanssakäymiseen liittyviä asioita. Lisäksi tärkeänä pidettiin tunteiden
ilmaisuun, käsittelyyn ja hallintaan liittyviä taitoja. Fyysiseen kouluvalmiuteen vanhemmat
liittivät esimerkiksi omatoimisuuden. Kognitiiviseen kouluvalmiuteen vanhemmat
katsoivat kuuluvan erityisesti kielelliset valmiudet. Esiopetus nähtiin kaikin
puolin positiivisena lapsen kannalta, ja etenkin erityisopettajan ja esiopettajan merkitys
esiopetusvuoden aikana nähtiin suurena. Kouluvalmiuden haasteet nähtiin eniten lapsen
sosioemotionaalisella alueella esimerkiksi arkuutena ryhmätoimintaan liittyvissä tilanteissa.
Kannustamisella nähtiin olevan suuri merkitys haasteiden vähenemiseen. Koulun
alkua odotettiin toiveikkaina, mutta uutta jännittäen.
|
|---|