| Yhteenveto: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla viittomakielisten kuurojen ja
huonokuuloisten äidinkielen opetuksessa ja opettajankoulutuksessa tehtyjä
ratkaisuja Tove Skutnabb-Kankaan kaksikielisen opetuksen määritelmien
mukaisesti. Lisäksi tutkittiin, onko viittomakielisten saama opetus kaksikielistä
opetusta vai äidinkielen ja toisen kielen opetusta. Suomalainen viittomakieli
toimii vähemmistökielenä. Tutkimuksessa keskitytettiin viittomakielisten
kuurojen ja huonokuuloisten peruskoulutukseen, sillä viittomakieliset kuulevat
ovat käyneet valtakieltä käyttäviä kouluja.
Tutkimuksessa haastateltiin Kuopion kuuromykkäinkoulun käyneitä
viittomakielisiä kuuroja miehiä ja Jyväskylän yliopiston
opettajankoulutuslaitoksen viittomakielisiä luokanopettajaopiskelijoita.
Haastatteluaineistoa analysoitiin teemoittamisen avulla.
Tutkimuksen tulosten mukaan suomalainen viittomakieli äidinkielenä on
edelleen uusi asia koulumaailmassa ja myös opettajankoulutuksessa.
Viittomakielisen luokanopettajakoulutuksen sisältöä tulee kehittää, sillä
nykyisen kaltainen integroituminen yleiseen opettajankoulutukseen ei edistä
riittävästi viittomakielisten luokanopettaja-opiskelijoiden kaksi- ja monikielistä
opettajuutta. Kaksi- ja monikielinen opetusidea ei ole kotiutunut riittävän hyvin
suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Suomalainen viittomakieli tarvitsee
muiden vähemmistökielten lailla kielisuojaohjelman. Opetusministeriön tulisi
tehdä laaja kartoitustyö viittomakielisten saamasta peruskoulutuksesta ja
omakielisen opetuksen tarpeesta. Kartoitustyön lisäksi tarvitaan erilaisia
tutkimuksia Suomessa toimivista viittomakielistä.
|
|---|