| Summary: | Pro gradu-tutkielmani käsittelee miedosta ja keskivahvasta mallasjuomasta käytyjen eduskuntakeskustelujen retoriikkaa kieltolain lopussa sekä uuden väkijuomalain alkuvuosina. Kieltolaki kielsi kaikkien yli kaksi tilavuusprosenttia sisältävien alkoholijuomien käytön muihin kuin lääkinnällisiin tarkoituksiin ja sen purkamisen jälkeen Suomessa monopolisoitiin kaikki alkoholimyynti. Keskustelua mallasjuomista käytiin eritoten kieltolain lopussa, kun markkinoille haluttiin tuoda mieto 2,25% olut. Väkijuomalain voimaantulon jälkeen keskusteltiin taas 3,2% kakkosoluen vapauttamisesta monopolin alaisuudesta.
Tutkielmani päälähteenä toimivat eduskunnan pöytäkirjat, joita tarkastelen Chaim Perelmanin argmentaatioteorian avulla. Työn teoreettista viitekehystä luovat myös Quentin Skinnerin ajatukset diskurssien yhteydestä aikakauden yhteiskunnalliseen ja poliittiseen kontekstiin.
Keskusteluissa nousivat erityisesti esiin talouden, kollektiivisen hyödyn ja lääketieteellisen auktoriteetin teemat. Keskustelujen argumentaatiota määritti vahvasti raittiusliikkeen 1900-luvun alussa luomat alkoholikäsitykset, joita vakaumukselliset raittiit edustajat toisinsivat keskusteluissa. Koska vakaumuksellinen raittius oli sekä sosialistisen että alkiolaisen ihanteen mukaista, pitivät sekä SDP että maalaisliitto tiukasti kiinni rajoittavasta alkoholipolitiikasta myös kieltolain jälkeen. Rajat luovina esisopimuksina toimivat uskomus erityiseen suomalaiseen viinapäähän sekä ajatus alkoholista ihmistä hallitsevana subjektina.
|
|---|