| Yhteenveto: | Tutkimuksen tarkoitus on selvittää suomen ja ruotsin kielen käyttöä kaksikielisessä naisjalkapallojoukkueessa, kaksikielisten haastateltavien kielellisiä identiteettejä sekä joukkueessa ilmeneviä asenteita suomen- ja ruotsinkielisiin sekä joukkueessa puhuttuihin kieliin.
Menetelminä on käytetty tapaustutkimusta sekä laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Menetelmä tutkimuksessa on materiaalin eli haastatteluaineiston analysointi ja tulkinta tutkimuskirjallisuutta hyödyntäen. Aineistonkeruumenetelmänä on ryhmähaastattelu, joka tehtiin kolmen kaksikielisen naisjalkapalloilijan kanssa. Kaikki heistä puhuivat kotonaan ruotsia ja suomea. Joukkueessa, jonka kielenkäyttöä tutkittiin, oli seitsemän ruotsinkielistä ja 11–14 suomenkielistä pelaajaa.
Joukkueen vähemmistökieltä puhuvat, eli ruotsinkieliset olivat kaksikielisiä, he käyttivät ruotsia keskenään ja suomea suomenkielisten kanssa. Tärkein syy kielen valinnassa oli kommunikaatioon pyrkiminen, mutta joskus kielen valinnalla voitiin ilmaista joukkoon kuulumista tai kielellistä identiteettiä. Yleensä kielen valinta oli automaattista ja haastateltavien vakiintuneiden tapojen mukaista. Haastateltavilla havaittiin kaksikielinen identiteetti heidän kertomansa perusteella. He korostivat kaksikielistä kielikompetenssiaan ja että joukkueessa he kokivat kuuluvansa ruotsin kieliseen alaryhmään. Kieliasenteita koskevissa tutkimuksissa korostui, että eri kieliryhmien välillä olivat neutraalit tai positiiviset asenteet.
|
|---|