Summary: | Korkeakouluopiskelu on elämänvaihe, johon liittyy aikuistuminen ja jolloin on mahdollista
kokeilla erilaisia valintoja ennen vakiintuneemman elämäntavan muodostamista. Yksinäisyyden kokemus usein korostuu elämän muutostilanteissa. Tässä tutkimuksessa yksinäisyys käsitetään subjektiivisena ja enimmäkseen kielteisenä kokemuksena. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaista korkeakouluopiskelijoiden yksinäisyys on, millä tavoin yksinäisyys vaikuttaa heidän elämäänsä sekä millä tavoin yksinäisyys vaikuttaa siihen, millaisena tulevaisuus nähdään.
Tutkimuksen teoriataustana toimii Anthony Giddensin, Ulrich Beckin ja Zygmunt Baumanin teoriat yksilöllistyneestä yhteiskunnasta. Yksilöllistyminen on johtanut toisaalta normien löysentymiseen ja entistä suurempaan vapauteen, mutta toisaalta juurettomuuteen ja
yksinäisyyteen. Tutkimuksessa huomioidaan lisäksi teoriat liittyen elämänkulkuun, nuoruuteen ja yhteisöihin. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään aiempia yksinäisyysteorioita.
Tutkimuksen aineistona käytetään Opiskelijan elämää 2004 -kirjoituskilpailun kirjoituksia. Varsinaiseen aineistoon valikoituu 32 kirjoitusta, joissa käsitellään yksinäisyyttä. Analyysimenetelminä hyödynnetään teemoittelua ja tyypittelyä. Tutkimuksesta löydetään kolme
tyyppiryhmää: yksinäiset korkeakouluopiskelijat, oman paikkansa löytäneet sekä tulevaisuutta pelkäävät.
Keskeisenä tutkimustuloksena havaitaan, että arvot ja eettisyys ovat yksinäisille tärkeitä.
Arvovalinnoillaan yksinäiset erottautuvat muista opiskelijoista, mutta samalla he kaipaavat
muiden joukkoon kuulumista. Yksinäiset pohtivat myös suhdetta turvallisuuden ja vapauden välillä; toisaalta he kaipaavat vakiintumista, mutta toisaalta he eivät ole valmiita menettämään vapauttaan. Oman paikkansa löytäneet ovat oppineet käsittelemään yksinäisyyttään tai yksinäisyys on poistunut. He ovat onnistujia refleksiivisyyttä vaativassa yhteiskunnassa, sillä he eivät ole tukeutuneet vain yhteen elämisen malliin. Oman paikkansa löytäneet kykenevät tekemään elämänvalintoja, joita vaaditaan jälkimodernissa yhteiskunnassa.
|