| Summary: | Tutkielman tavoitteena on ollut kartoittaa suomalaisen gospelmuusikon profiilia kyselytutkimuksen keinoin, johon on vastannut 98 muusikkoa ja musiikin harrastajaa vuosina 2006-2007, sekä kuvailla suomalaista gospelkulttuuria. Tarkastelun kohteena ovat musiikillinen henkilöhistoria, musiikilliset genret, arvot ja asenteet sekä toimintaympäristö. Kehyksenä on musiikillisen erityisorientaation teoria.
Lapsuuden koti on ollut usein musiikkiharrastukseen kannustava. Musiikin harrastus alkaa keskimäärin 9-vuotiaana. Gospelmusiikkia aloitetaan tekemään keskimäärin 16 vuoden iässä, johon suurimpia tekijöitä ovat seurakunnan nuorten toiminta gospelkonsertteineen, vakaumukseen liittyvät hengelliset syyt sekä sosiaaliset yhteydet, jotka liittyvät mm. bänditoimintaan. Merkittävä rooli on rippikoululla ja siihen liittyvällä seurakunnan toiminnalla.
Musiikillisten tyylien kirjo on runsas sekä musiikkimaun että soitettavien tyylien osalta. Gospelin määritelmä liittyykin laulujen kristilliseen sanomaan. Tutkimukseen osallistuneista erottui keskenään erilaisia alaryhmiä liittyen seurakuntataustaan. Eri ryhmien välillä on jonkin verran eroa arvoissa ja hengelliseen musiikkiin liiittyvissä asenteissa, mitkä myötäilevät eri hengellisten liikkeiden painotuksia. Yleisesti tärkeimmät arvot ovat usko, rakkaus, toivo, oikeudenmukaisuus ja terveys. Tärkeimpiä asioita hengellisessä musiikissa ovat lohdutus, Jumalan ylistäminen, musiikki itsessään, ilon tuottaminen sekä ihmisten herätteleminen. Musiikkityylillisesti suurin yksittäinen selkeästi erottuva ryhmä on heavy- ja metalliorientoituneet gospelmuusikot, joita oli vajaa viidesosa. Heavy ja metal ovat tyylejä, jotka jakavat tutkimukseen osallistuneiden keskuudessa eniten mielipiteitä puolesta ja vastaan.
Muusikot integroituvat melko hyvin seurakuntien toimintaan. Noin 2/3 on kokenut kyseenalaistusta soittamaansa musiikkityyliä kohtaan siksi, että se on ollut joidenkin mielestä sopimatonta hengelliseen musiikkiin. Tutkimus kartoitti myös muusikoiden asenteita ja tyytyväisyyttä liittyen gospelmuusikon työkenttään, onnistuneen esiintymisen elementtejä ja tulevaisuuden haaveita. Tuloksia vertailtiin myös Juvosen (2000) tekemään tutkimukseen musiikillisesta erityisorientaatiosta. Tulokset olivat osittain samansuuntaiset.
|
|---|