| Summary: | Artikkelimuotoisessa lisensiaatin tutkielmassa tutkin luottamuksen rakentumista viranomaisia kohtaan pakolaisprosessin eri vaiheissa. Erityisesti tarkastelen sitä, miten pakolaisuuden ajan kokemukset välittyvät kuvauksiin luottamuksen rakentumisesta uuden maan viranomaisiin. Luottamuksen ymmärrän sosiaalisen pääoman osana.
Tutkimusaineistona on kymmenen haastattelua, joihin osallistui yhteensä 13 kiintiöpakolaista. Tutkimusmenetelmänä käytän episodista haastattelua. Haastatteluissa viranomaiskokemuksiin liittyvät luottamuksen teemat rakentuvat tarinoina pakolaisprosessin eri vaiheille tutkittavien ja tutkijan välisessä vuorovaikutuksessa.
Analysoin pakolaisten luottamukseen liittyviä tarinoita paikannettuna aikaan ennen Suomeen tuloa, Suomeen tulon jälkeen sekä haastatteluhetkellä. Tarinoista löytyi neljä erilaista kertomustyyppiä ja näiden alakertomuksia. Pääkertomustyypit ovat luottamuskertomuksia, konfliktikertomuksia, vetäytymiskertomuksia ja liittoutumiskertomuksia.
Menneisyyden viranomaiskokemukset selittävät osittain viranomaisiin liittyvien kertomusten rakentumiseen. Menneisyyden kokemusten lisäksi persoonallisilla ja kulttuurisilla tekijöillä on merkitystä viranomaiskokemusten rakentumiseen uudessa maassa. Omien tavoitteiden ja aktiivisen toimijuuden mahdollistaminen sekä osaamisen ja kulttuurin tunnustaminen vaikutti selkeimmin luottamuksen rakentumiseen ja sen säilymiseen suomalaisia viranomaisia kohtaan. Luottamuksen rakentumiseen vaikutti lisäksi yksilöllinen kohtelu, taustojen ymmärtäminen, tiedon saaminen, molemminpuolinen tutustuminen, avun saaminen, asioiden sujuminen sekä pitkä aika. Luottamus uutta yhteiskuntaa kohtaan on myös mahdollista saavuttaa ajan kuluessa välillisenä luottamuksena esimerkiksi uskonnollisten ryhmien tai oman kulttuurin edustajien kautta.
Luottamus liittyi sosiaaliseen pääomaan osallisuutena yhteisesti jaetuista resursseista. Mikäli sosiaalista pääomaa on ollut jo omassa maassa, pyri-tään sitä saavuttamaan myös Suomessa. Luottamuksen rakentumisen esteenä ovat selkeimmin riippuvuuden kokemukset suomalaisista viranomaisista, omien tavoitteiden tunnustamattomuus osattomuutena yhteisistä resursseista sekä perheenyhdistämiseen liittyvät lainsäädännölliset esteet suvun yhdessä elämiseen liittyen.
|
|---|