| Summary: | Tässä pro gradu –tutkimuksessa tarkasteltiin yhteistyösuhteen ja potilaan voinnin jatkuvaa seurantaa työmenetelmänä aikuispsykiatrisessa avohoidossa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu viimeaikaisessa psykoterapiatutkimuksessa tuloksellisen hoidon kannalta keskeisiksi todetuista käsitteistä ja periaatteista: allianssi eli yhteistyösuhde, prosessinäkökulma ja asiakaslähtöisyys. Empiirisenä kontekstina on psykiatrisessa avohoidossa yhteisökeskeisen hoidon periaatteiden mukaan toimiva, moniammatillinen kriisityöryhmä, joka on suuntautunut erityisesti psykoottisesti oireilevien henkilöiden hoitamiseen pääsääntöisesti parityöskentelynä tehtävin kotikäynnein. Tutkimusta ohjasi kaksi kysymystä: 1) kuinka jatkuvan seurannan menetelmä soveltuu psykiatrisen akuuttityöryhmän työskentelyyn ja 2) kuinka jatkuva seuranta työskentelymenetelmänä vaikuttaa työntekijöiden näkemyksiin ja työskentelyyn yhteistyösuhteen näkökulmasta. Tutkimusilmiötä lähestyttiin toiminnallisella otteella, eli tavoitteena oli paitsi tutkia yhteistyösuhteen kehittymistä ja vaikutusta lopputulokseen, myös tuottaa muutosta kohti yhteistyökeskeisempää työskentelyä. Aineiston analyysissa hyödynnettiin sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä rikkaan kuvauksen ja ymmärryksen tuottamiseksi. Yhden kuukauden aikana kaikissa työryhmässä alkaneissa hoitosuhteissa käytettiin jatkuvan seurannan tarpeisiin kehitettyjä ORS- ja SRS-mittareita sekä potilaiden että työparien täyttämänä. Lisäksi työryhmälle tehtiin fokusryhmähaastattelu, jossa keskusteltiin lomakkeiden käyttökokemuksista ja työntekijöiden käsityksistä yhteistyösuhteen merkityksestä. Lomakeaineistosta laskettiin keskiarvoja ja ryhmiteltiin hoitosuhteita yhteistyön ja voinnin kehityksen mukaisesti. Fokusryhmähaastattelu analysoitiin sisällönanalyyttisesti ensin vapaasti teemoitellen ja sitten teorialähtöisesti koodaten. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että voinnin ja yhteistyön jatkuvan seurannan mittaristoilla on ennustearvoa hoidon onnistumisen suhteen myös akuuttityön kontekstissa. Onnistuneita hoitosuhteita luonnehti alkuvaiheessa potilaan kokema yhteistyön ja voinnin koheneminen. Heikompiin hoitotuloksiin päätyivät potilaat, joiden hoitoja voi kuvailla sekä hoitosuhteen että yhteistyön näkökulmasta katkonaisemmiksi. Työntekijät kokivat jatkuvan seurannan mittarit hyödyllisenä puheeksi oton välineenä ja keinona kiinnittää enemmän huomiota yhteistyösuhteeseen, heikommin onnistuneiden hoitosuhteiden osalta kaivattiin välineitä siihen, kuinka mittarein havaittuja yhteistyön ongelmia voidaan korjata. Tutkimuksella onnistuttiin tuomaan asiakaslähtöistä, yhteistyötä painottavaa näkökulmaa psykiatriseen hoitoon, mutta aineistonkeruun jälkeen rutiininomaista seurantaa ei ole otettu pysyväksi osaksi työskentelyä. Potilaat vastaanottivat lomakkeet työntekijöiden kokemuksien mukaan hyvin, ja jatkuvan seurannan mittarit ovat yksinkertainen tapa lisätä asiakkaan kokemusta kuulluksi tulemisesta.
|
|---|