| Yhteenveto: | Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia tarinoita Y-sukupolven edustajat
tuottavat työttömyyskokemuksistaan sekä minkälaisia identiteettejä, rooleja ja sävyjä
heidän tarinoissaan on. Lisäksi tutkittiin, minkälaisia tarinoita nuoret aikuiset ammentavat
sosiaalisesta tarinavarannosta. Aineisto kerättiin narratiivisin haastatteluin
Picture This –kuvakortteja apuna käyttäen. Vapaamuotoinen haastattelumenetelmä
valittiin, koska pyrkimyksenä oli tavoittaa haastateltavien sisäinen tarina. Haastateltavat
olivat ohjaavan koulutuksen opiskelijoita palvelualoille ohjaavasta koulutuksesta.
Haastateltujen ikähaitari oli 17–29 vuotta.
Aineistosta muodostettiin kolme tarinatyyppiä: komediat, tragediat ja
monimutkaiset tarinat. Näistä tragediat jaettiin vielä kahteen alaluokkaan: äitien sekä
opintojen keskeyttäjien tarinoihin. Tarinatyypit erosivat toisistaan kerronnan sävyissä
sekä päähenkilön läpikäymissä roolien välisissä siirtymävaiheissa. Yhteistä kaikille
tarinatyypeille oli positiiviset kuvaukset tulevaisuudesta ja mahdollisesta minästä.
Sosiaalisen tarinavarannon osalta todettiin, että työttömille tarjolla olevat tarinatyypit
ovat pysyneet miltei muuttumattomina 1990-luvun alussa tehdyistä tutkimuksista
saakka. Y-sukupolven edustajat kokivatkin nämä tarjolla olevat kulttuuriset mallit
rajoittaviksi ja omaan sisäiseen tarinaansa sopimattomiksi. Niinpä omaa sisäistä tarinaa
luotiinkin pääosin vastatarinana kulttuurisille stereotypioille. Tulosten mukaan
nuoret eivät pitäneet työttömyyttä pelkästään negatiivisena tilana, vaan päinvastoin
olivat saattaneet tietoisesti valita työttömäksi jättäytymisen, mikäli työ tai opiskelu ei
ollut vastannut heidän toiveitaan. Siitä huolimatta, että nuoret aikuiset kritisoivat
yhteiskunnassa vallitsevaa opiskelun ja työn arvostusta, oli kaikilla haastatelluilla
kuitenkin tavoitteena tehdä tulevaisuudessa palkkatyötä.
Yhteenvetona todetaan, että Y-sukupolven työttömien kokemus työttömyysajasta
ja sen syistä ei vastaa sitä kuvaa, mikä julkisuudessa annetaan nuorisotyöttömyydestä.
Työttömyyskokemusta pidetään henkilökohtaisena osana omaa sisäistä
tarinaa, eivätkä Y-sukupolven edustajat tunnista itseään tarjotuista uhrin tai
syrjäytyneen rooleista. Tuloksista voidaan päätellä, että Y-sukupolven edustajilla on
vahva käsitys haluistaan, toiveistaan ja todellisesta minästään, eivätkä he ole valmiita
luopumaan tavoitteistaan ympäristön painostuksessa.
|
|---|