| Yhteenveto: | Lisensiaatintutkimukseni käsittelee Herbert Marcusen poliittisen toiminnan tyyliä. Keskityn Frankfurtin koulun kriittisen teorian edustajana ja uuden vasemmiston opiskelijaradikaalien isähahmona suosioon nousseen Marcusen poliittiseen agentuuriin hänen intellektuaalisen ee-toksensa ymmärtämisen perspektiivistä. Marcusen suoran toiminnan aktivismia enemmän tut-kielmani painottaa poliittisen kielenkäytön avulla yhteiskunnalliseen muutokseen ja uuden va-semmiston muotoutumiseen vaikuttamaan pyrkinyttä ”teoreettista aktivismia”. Intellektuaalista eetosta ja disipliiniä ilmentäneen poliittisen tyylin intentioiden ja motiivien tulkitsemisen suh-teen korostan vaatimusta ymmärtää kriittisen teorian ja negatiivisen filosofian marcuselaisia sovelluksia. Poliittinen tyyli merkitsee valintoja osallistumisen ja sitoutumisen kysymysten, projektiivisten ajatteludisipliinien seuraamisen, poliittisen agentuurin representoimista koske-van harkinnan suhteen, eikä sen ymmärtäminen onnistu pelkästään yksittäisten keskustelujen puheenvuoronomaisuuteen keskittyvän retorisen luennan avulla. Väitän, että Marcusen tapauk-sessa intellektuaalisen poliittisen tyylin vaarinoton avulla voidaan lähestyä usein hänen teoreet-tisen kuivaan asiantuntijamaisuuden ja antiretorisuuden verhoon piilotettua retoriikkaansa. Var-sinkin Marcusen poliittisessa kieliopissa ilmenevän, ”deklaratiiviseksi tosiasiaretoriikaksi” ni-mittämäni retorisen otteen teoria- ja käsitepolitikoiva voimankäyttö kytkeytyy, ei pelkästään grafemaattisilta stylistiikoiltaan vaan myös laaduiltaan, intentioiltaan, ja motiiveiltaan, Marcu-sen käsitykseen kriittisen teorian käytännöllisestä intellektuaalisesta disipliinistä.
Marcuse yritti politisoida kriittisen teorian ohjelman ja suhtautumisasenteen osaksi uuden va-semmiston subversiivista käytäntöä. Tämän hän yritti tehdä tyylillä, joka noudattelisi hänen omaa käsitystään kriittisen intellektuellin yhteiskunnallisesta roolista ja toimijuudesta. Perspek-tivististä luentaani johdattelevina ensiaskeleina toimivat intellektuaalihistoriasta, teorioilla ja käsitteillä politikoinnista sekä puhumalla tekemisen kielifilosofisista teorioista räätälöimäni tulkinnat, jotka määrittelevät tutkimustemperamenttini tekstuaalisia kohdealoja ja luentaorien-taatioita. Lukutapani on tutkimuskohteelleni spesifi sovellus, jonka avulla pääsen tarkastele-maan Frankfurtin koulun traditioon tukeutuvien ajattelijoiden poliittisen toiminnan ominaislaa-tuisuutta sekä esittämään, etteivät politiikan tutkijoidenkaan hehkuttamat yksittäiset ja kankeat metodologiset praktiisit ole kovin tarpeellisia ainakaan tämän tradition poliittista tyyliä käsitte-leviin kysymyksiin syvennyttäessä.
|
|---|