| Summary: | Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen amerikkalaisen 1900-luvun pragmatistin,
John Deweyn moraalifilosofiaa metaetiikan näkökulmasta. Tutkimuskysymykseni koskee
Deweyn pragmatistisen moraalifilosofian soveltumista metaetiikan teoreettisiin
kategorioihin, erityisesti kognitivismin ja non-kognitivismin sekä realismin ja relativismin välisiin jaotteluihin. Tutkielmani pääväite ja vastaukseni tutkimuskysymykseeni on, että Deweyn metaetiikka edustaa relativistista kognitivismia.
Tutkielman ensimmäisessä luvussa esittelen lyhyesti pragmatismin perinnettä ja
kartoitan tutkielmani viitekehystä. Toisessa luvussa käsittelen Deweyn moraalifilosofian keskeistä käsitteistöä sekä hänen käsitystään periaatteiden roolista moraalissa, moraalifilosofisesta teorianmuodostuksesta sekä moraalifilosofian projektin
mahdollisuudesta, päämäärästä ja metodista. Tässä luvussa tarkastelu tapahtuu pääosin
Deweyn omien käsitteiden ja ajatusten kontekstissa, kun taas kolmas luku luotaa hänen
filosofiaansa metaetiikan tradition perinteisten käsitteellisten jaotteluiden ja kysymysten valossa. Kolmannessa luvussa pureudun erityisempiin metaetiikan kysymyksiin
esimerkiksi moraaliarvostelmien luonteesta ja siitä, voidaanko niillä ajatella olevan
totuusarvoa. Luvun ensimmäisessä osassa esitän Deweyn edustavan kognitivistista
näkemystä moraaliarvostelmien luonteesta: hänen mukaansa ne ovat reflektion tuloksena
muodostettuja ratkaisuja moraalisiin ongelmatilanteisiin, jotka koskevat toimintaa ja
suuntaavat sitä. Tuon esille pragmatistinen määritelmän totuudelle, minkä merkityksessä
väitän arvostelmilla olevan Deweyn näkemyksessä totuusarvo. Luvun toisessa osassa
hahmotan laajemmin sitä, millaiselle perustalle moraali Deweyn näkemyksessä rakentuu ja
millaisina moraaliväitteiden totuusehdot näyttäytyvät, ja muodostan käsityksen hänen
sijoittumistaan moraalirealismin -relativismin ja -subjektivismin kenttään. Dewey kiistää sekä ihmisestä riippumattoman objektiivisen moraalitodellisuuden olemassaolon että täysin subjektivistisesta näkökulmasta määriteltävät totuusehdot. Näin parhaiten hänen kantaansa edustavana vaihtoehtona näyttäytyy intersubjektivistinen näkemys, jota monissa määrittelyissä edustaa relativismi. Neljännessä luvussa pohdin relativistiseen
kognitivismiin ja erityisesti sen pragmatistiseen muotoiluun kytkeytyviä haasteita. Toivon tällä tutkimusproblematiikalla osoittaneeni uuden näkökulman Deweyn moraalifilosofiaan ja samalla mahdollisesti myös pragmatismiin yleisemmin.
|
|---|