"Carmen, mene ja taiteile maailman lankoja pitkin" Saila Susiluodon Carmen metalyyrisenä allegoriana

Pro gradu -tutkielmassani luen Saila Susiluodon teosta Carmen (2010) metalyyrisenä allegoriana: narratiivisena vertauskuvallisena jatkumona, joka kertoo runoudesta ja omasta rakentumisestaan. Lähtökohtana on ajatus,että runojen nimikkopuhujana toimiva Carmen on eräänlainen runon ruumiillistuma. Tark...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Sillankorva, Sanna
Muut tekijät: Humanistinen tiedekunta, Faculty of Humanities, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos, Department of Art and Cultural Studies, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2012
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/40174
Kuvaus
Yhteenveto:Pro gradu -tutkielmassani luen Saila Susiluodon teosta Carmen (2010) metalyyrisenä allegoriana: narratiivisena vertauskuvallisena jatkumona, joka kertoo runoudesta ja omasta rakentumisestaan. Lähtökohtana on ajatus,että runojen nimikkopuhujana toimiva Carmen on eräänlainen runon ruumiillistuma. Tarkastelen, mitä metalyyrinen allegoria paljastaa runon luonteesta sekä suhteesta runoilijaan ja muihin taiteisiin. Tutkin, mikä on runon tehtävä ja paikka maailmassa ja miten ne kytkeytyvät runon puhujan sukupuoleen. Samalla pyrin havainnoimaan, millaisin keinoin metalyyristä allegoriaa rakennetaan. Luentani teoreettisena viitekehyksenä on metalyriikka, johon muut keskeiset käsitteet suhteutetaan. Erityisesti hyödynnän Eva Müller-Zettelmannin metalyriikan typologiaa ja sen suomalaisia sovellutuksia. Keskeiseksi analyysin välineeksi nousee myös roolirunon hierarkkinen mallinnus. Yhtenä tutkimuksen tavoitteena on havainnoida, miten metalyriikka ja rooliruno kytkeytyvät toisiinsa teoksessa. Metonyymisen lukutavan avulla tavoitetaan ketjuuntuvat ja varioituvat runokuvat, jotka rakentavat teoksen sisäisiä jatkumoita ja luovat siten metalyyristä allegoriaa. Muita keskeisiä käsitteitä metalyyrisyyden tavoittamiseksi ovat inter- ja autotekstuaalisuus sekä intermediaalisuus. Analyysi osoittaa, että Carmenin kasvu kielettömästä koneesta omaääniseksi subjektiksi voidaan lukea runon vaiheina sen luomisesta aina vastaanottoon asti. Carmenin kuvitettu mieli, intertekstuaalisuus ja kielellisyys asettuvat kuvaamaan runon olemusta. Runoudesta puhutaan paljon intermediaalisilla viittauksilla tanssiin, lauluun ja visuaalisuuteen. Roolirunon hierarkkinen mallinnus liittyy erityisesti runoilijan ja runon suhteeseen sekä Carmenin tiedostumiseen itsestään tekstinä. Erityisen paljon runoudesta paljastaa Carmenin suhde kieleen ja sen yleisiin lainalaisuuksiin. Keskeisiksi metalyyrisiksi teemoiksi nousevat kirjoittamisen vaikeus ja hurmos sekä runouden kyky vastustaa poissaoloa ja kuolemaa. Tutkimus myös todistaa, että rooliruno voi toimia metalyyrisenä strategiana.