| Yhteenveto: | Tässä pro gradu -tutkimuksessa tarkastellaan zimbabwelaisen valtio-omisteisen sanomalehden The Heraldin ja
Helsingin Sanomien uutisointia Zimbabwen koleraepidemiasta vuosina 2008-2009. Tutkimuksen tavoitteena on
selvittää millaisin diskurssein eli äänenpainoin lehdet kertovat Zimbabwen tapahtumista.
Kehitysmaajournalismia on tutkittu viime vuosina monesta näkökulmasta, mutta tutkimusta, jossa olisi vertailtu
kehitysmaan ja länsimedian uutisointia, ei juurikaan ole tehty. Koska valtiolliset lehdet ovat tiukasti maiden
hallitusten kontrollissa, on syytä kysyä millaisen kuvan ne antavat maansa tapahtumista. Saivatko
zimbabwelaiset maassaan riehuvasta koleraepidemiasta erilaisen kuvan valtiollisen lehtensä perusteella kuin
Helsingin Sanomien lukijat? Miten hyvin valtion kontrolloima lehti välittää objektiivista tietoa ongelmista, jotka maassa vallitsevat kenties juuri hallituksen toimien takia? Voidaanko edes puhua median vapaudesta?
Kertoivatko lehdet samoista asioista jopa aivan eri asioita vai ainoastaan erilaisilla äänensävyillä?
Tutkimusalue kattaa molempien sanomalehtien artikkeleita syksystä 2008 heinäkuulle 2009.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty diskurssianalyysia ja kolmen tason representaatioanalyysia.
Tutkielman ensisijainen teoreettinen viitekehys on kehitysmaajournalismissa, laajemmin
ulkomaanjournalismissa. Teoriaosuudessa tarkastellaan suomalaismedian ulkomaanuutisointia, kehitysmaiden
median vapautta sekä Zimbabwen median historiaa ja nykytilaa.
Tutkimustulosten perusteella zimbabwelaisen The Heraldin hallitsevin diskurssi kolerauutisoinnissaan oli
hyökkäävä diskurssi, josta voidaan lukea esiin ne asenteet ja ajatukset, jotka edustavat lehden omistavaa
presidentti Robert Mugaben valvomaa valtiokoneistoa: silmien sulkeminen oman maan ongelmille, kansalaisten
syyttäminen hallinnon virheistä ja länsimaiden syyttely. Helsingin Sanomissa hallitsevin oli maailmanlopun
diskurssiksi nimetty puhetapa. Se antaa Zimbabwesta sellaisen kuvan, että loppu on hyvin lähellä, ellei jo tullut, inflaatio laukkaa, ihmisiä kaatuu koleraan ja hirmuhallitsija paistattelee kaiken kurjuuden keskellä.
The Heraldissa lähes kaikki diskurssit läpäisevä teema on hallituksen kyky ratkaista ongelmat. Tässä kohtaa
diskurssit lehtien välillä ovat vahvimmalla törmäyskurssilla. Helsingin Sanomat jopa halveksii Zimbabwea
uutisoinnissaan. Se nauraa sarkastisen kuivasti esimerkiksi maan inflaatio-ongelmille. Robert Mugabesta piirtyy
lehdestä riippuen kaksi hyvin erilaista, täysin vastakkaista kuvaa. The Heraldissa Zimbabwen hallitus ja Mugabe
nähdään kriisin ratkaisijoina, Helsingin Sanomissa taas kyvyttöminä ratkaisemaan maata vaivaavia ongelmia.
Tämä tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, miten kehitysmaista, erityisesti Afrikan maista, raportoidaan
suomalaisessa mediassa: elämä nähdään ensisijaisesti kurjana ja köyhänä, olot voivat parantua vain länsimaiden
avulla, matka onneen on mutkikas ja ongelmia on paljon. Afrikkalaisen valtiollisen lehden uutisointi taas
vahvistaa niitä stereotypioita, joita sille on asetettu: maan ongelmia vähätellään ja vallassa olevaa puoluetta
suojellaan ja kehutaan.
|
|---|