| Yhteenveto: | Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, kuinka korkeakoulutettujen professionalistien, eli
ammattipätevöityneiden ja generalistien, eli ammattipätevöitymättömien työmarkkinaasema
muodostuu, ja millaisia kokemuksia heillä itsellään on omasta työmarkkinaasemastaan
2000-luvun alussa. Tutkimusote on näitä ryhmiä vertaileva. Tutkimustehtävä
rakentuu kolmen tutkimuskysymyksen varaan professionalistien ja generalistien
työmarkkinaintresseistä, työmarkkinakäsityksistä ja –kokemuksista sekä työmarkkinoille
kiinnittymisen onnistumisesta. Teoreettisen viitekehyksen asian tarkastelulle muodostaa
koulutuksen ja työn allokaatio, työmarkkinoiden segmentaatio sekä elämänpolitiikka
työmarkkinatoiminnan ohjaajana.
Tutkimus on kvalitatiivinen haastattelututkimus, jossa analyysimenetelmänä on käytetty
vertailevan tutkimuksen menetelmää, joka etenee sisällön analyysista teemoittelun kautta
vertailuun. Aineistona tutkimuksessa on Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisestä
tiedekunnasta vuosina 2008-2011 valmistuneita psykologian maistereita ja
yhteiskuntatieteiden maistereita (sosiologia, valtio-oppi ja yhteiskuntapolitiikka) yhteensä
kahdeksan kappaletta.
Tutkimuksen tuloksina olen esittänyt ammatillisen suuntautumisen refleksiivisyyden
olevan vahvempaa ja kokonaisvaltaisempaa professionalistien keskuudessa kuin
generalistien keskuudessa, sekä toisaalta professionalistien työmarkkinatoiminnan olevan
pysyvyys- tai jatkuvuushakuisempaa ja pitkäjänteisempää generalistien
työmarkkinatoiminnan taas keskittyessä liikkuvuus- ja muutosorientaatioon.
Työllistymisen katsotaan molemmissa ryhmissä onnistuneen hyvin, mutta
professionalistien luottamus omaan pärjäämiseen työmarkkinoilla on jokseenkin
generalisteja kokonaisvaltaisempaa.
Tutkimuksen tulokset ohjaavat johtopäätökseen siitä, että koulutus- ja työllisyyspolitiikan
tiiviimmät kytkökset muun muassa ammatti-instituution organisoitumisen myötä johtavat
professionalistien työmarkkina-aseman parempaan ennakoitavuuteen generalisteihin
verrattuna. Toisaalta generalistien organisaatiosidosten ollessa heikommat työmarkkinoilla,
heillä on enemmän valinnan vapautta työmarkkinatoimintansa suhteen.
|
|---|