Työn epävarmuus ja sen yhteys työviihtyvyyteen

Tutkielman tavoitteena on tarkastella työn epävarmuutta ja selvittää sen yhteyttä palkansaajien työviihtyvyyteen. Tarkastelun taustalla on keskustelu työelämän muutoksesta ja erityisesti työn epävakaistumisesta ja epätyypillisen työn lisääntymisestä. Siitä, onko työn epävarmuus lisääntynyt, ei valli...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Hassinen, Anni
Other Authors: Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Social Sciences, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Department of Social Sciences and Philosophy, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Format: Master's thesis
Language:fin
Published: 2011
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/40083
Description
Summary:Tutkielman tavoitteena on tarkastella työn epävarmuutta ja selvittää sen yhteyttä palkansaajien työviihtyvyyteen. Tarkastelun taustalla on keskustelu työelämän muutoksesta ja erityisesti työn epävakaistumisesta ja epätyypillisen työn lisääntymisestä. Siitä, onko työn epävarmuus lisääntynyt, ei vallitse tutkijoiden keskuudessa yksimielisyyttä, mutta asiaa tutkineet tuntuvat olevan samaa mieltä siitä, että työn epävarmuudella on kielteisiä seurauksia niin työntekijälle kuin työorganisaatiolle. Työn epävarmuus tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että työntekijä ei koe työtilannettaan niin turvalliseksi kuin toivoisi. Tämän tutkielman aineistossa työn epävarmuus määritellään irtisanomisen ja/tai työttömyyden uhan kokemiseksi. Tutkielmassa haetaan vastausta kahteen tutkimuskysymykseen: (1) Miten työpaikan objektiivinen tilanne on yhteydessä työn epävarmuuden ja työviihtyvyyden kokemiseen? (2) Miksi osa epävarmoista työntekijöistä kokee epävarmuuden heikentävän työviihtyvyyttään ja osa ei? Aineistona toimii Tilastokeskuksen Työolotutkimus 2008 -aineisto. Tutkimusmenetelminä on käytetty ristiintaulukointia ja logistista regressioanalyysia. Tulokset osoittavat, että työpaikan objektiivista tilannetta kuvaavat toimiala, työpaikan taloudellinen tilanne, henkilöstömäärän kehitys ja omistussuhteiden muutokset ovat yhteydessä työn epävarmuuden kokemiseen ja työssä viihtymiseen. Epävarmuutta koetaan ja pidetään haittana työviihtyvyydelle erityisesti teollisuudessa ja työpaikoilla, joiden taloudellinen tilanne on heikko, joissa henkilöstöä on vähennetty ja joissa on edessä omistussuhteiden vaihdos. Epävarmuuden ja työviihtyvyyden välistä suhdetta muokkaavat esimiesten tuki ja työsuhteen pysyvyys. Esimiesten tuki lieventää työn epävarmuuden työviihtyvyyttä heikentävää vaikutusta ja vakituisessa työsuhteessa työskentely verrattuna määräaikaisesti tehtävään työhön vahvistaa työn epävarmuuden kielteistä vaikutusta työssä viihtymiseen. Vaikka vakituiset reagoivat epävarmuuteen määräaikaisia voimakkaammin, tuloksesta ei voi vetää johtopäätöstä, että määräaikainen työ on epävarmuuden kannalta ongelmatonta: epävarmuus koskettaa verrattain useammin määräaikaisia kuin vakituisia. Tulosten perusteella työpaikoilla tulisi kiinnittää huomiota esimiestoimintaan, sillä tuen tarjoaminen epävarmassa tilanteessa olevalle työntekijälle voi hyödyttää yksilön lisäksi myös organisaatiota.