| Summary: | Tutkimuksessa tarkastelen, millaista yhteiskuntamallia Euroopan unionissa ajetaan, kun sitä
kuvataan perustuslaillisessa sopimuksessa käsitteellä ”sosiaalinen markkinatalous”. Lisäksi
tarkastelen, miten tämä yhteiskuntamalli suhteutuu olemassa oleviin jäsenvaltioiden
hyvinvointikulttuureihin sekä Saksassa 1950-luvulta käytettyyn sosiaalisen markkinatalouden
käsitteeseen. Aineistona tutkimuksessa olen käyttänyt ensisijaisesti Euroopan komission sekä
toissijaisesti Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ja Euroopan parlamentin asiakirja-aineistoa
vuosilta 2004–2006. Kiinnostukseni kohteena on ollut erityisesti se, minkälaista suhdetta
eurooppalaisessa yhteiskuntamallissa luodaan sosiaalisen ja taloudellisen ulottuvuuden välille.
Tutkimuksen lähestymistapana on kriittinen diskurssianalyysi, ja tutkimusmetodeina niin kutsuttu
pysäytetyn kertomuksen metodi sekä diskurssien analyysi.
Tutkimuksessa olen havainnut Euroopan komission retoriikan nojaavan tiiviisti nk.
pysäytetyn kertomuksen kaavaan. Komissio esittää aineistossaan eurooppalaisen hyvinvointivaltion
maailmanlaajuisesti erityisenä ”menestystarinana”, jota kuitenkin uhkaavat tulevaisuudessa
taloudelliset haasteet. Komission argumentaatiossa eurooppalainen yhteiskuntamalli voidaan
säilyttää ainoastaan, jos sen toimintaperiaatteita muokataan globaaliin talouteen sopivaksi.
Komissio käyttää monitasoista ja sisäisesti ristiriitaista retoriikkaa perustellessaan, että 1) sosiaaliset
tavoitteet ovat ensisijaisia, mutta niiden turvaamiseksi taloutta on priorisoitava, ja 2)
yhteiskuntamalli voidaan säilyttää vain muuttamalla sitä. Näillä diskursseilla komissio pyrkii
osoittamaan uhkan olevan todellinen ja tämän toimintasuunnan olevan ainoa vaihtoehto. Muut
toimintatavat sen mukaan johtavat Euroopan taantumiseen ja hyvinvointimallin romahtamiseen.
Myös Euroopan talous- ja sosiaalikomitean sekä parlamentin aineistossa nämä samat retoriset
elementit ovat olemassa, mutta niissä pyritään myös ”muistuttamaan” komissiota sosiaalisten
tavoitteiden ensisijaisuudesta taloudellisiin nähden.
Perinteisiin eurooppalaisiin hyvinvointimalleihin tai –kulttuureihin nähden unionin
sosiaalisen markkinatalouden yhteiskuntamalli näyttäytyy taloutta ja työllisyyttä painottavana.
Kannustavuuteen ja aktivointiin pyrkivänä se eroaa erityisesti pohjoismaisesta, perinteisesti vahvaa
sosiaaliturvaa painottavasta ajattelumallista. Työllisyysajattelun kautta se lähestyy eniten
korporatistista mallia. Unionin sosiaalinen markkinatalous ei selkeästi kuitenkaan kiinnity
mihinkään olemassa olevaan malliin, vaan lähestyy retoriikassa ns. kolmannen tien ajattelua, jossa
ajatuksena on pyrkiä ”vanhoihin” arvoihin ”uudenlaisin” keinoin. Myös saksalaisen edeltäjänsä
kanssa unionin käyttämällä sosiaalisen markkinatalouden käsitteellä tuntuu olevan vain vähän
tekemistä, vaan lähinnä tämän käsitteen käyttö unionissa vaikuttaisi perustuvan retoriseen
tarkoituksenmukaisuuteen ja monitulkintaisuuteen, yhdistyväthän siinä vaivattomasti sosiaalinen ja
taloudellinen ulottuvuus.
|
|---|