| Summary: | Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millä tavoin ulkomaalaistaustaiset kuvataiteilijat ja
heidän taiteensa tulee representoiduksi Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla julkaistuissa
näyttelyarvioissa. Tutkimuksen aineiston muodostaa Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla
1.1.2004- 31.5.2005 ilmestyneet ulkomaalaistaustaisten kuvataiteilijoiden taidenäyttelyistä
kirjoitetut näyttelyarviot.
Tutkimuksen analyysimenetelmänä toimii kriittinen diskurssianalyysi ja erityisesti Norman
Fairclough'n luoma kriittisen diskurssianalyysin viitekehys, joka perustuu viestintätilanteen
näkemiseen kolmitasoisena kokonaisuutena. Tutkielman alussa käytävä laaja käsitteellinen
pohdinta toimii myöhemmin tekemäni kriittisen diskurssianalyysini taustalla vaikuttavina
etukäteisoletuksina.
Kriittisen diskurssianalyysin avulla olen tunnistanut aineistosta kuusi diskurssia, jotka olen
nimennyt taiteen ja taiteilijuuden, taiteen ja taiteilijuuden kyseenalaistamisen, suvaitsevan
suomalaisuuden, hybrisyyden ja eksotisoinnin diskursseiksi. Näen diskurssien
muotoutuvan aineistoni perusteella joko taiteen kentän asettamien kriteerien tai
suomalaisuuteen eri tasoilta heijastavien näkökulmien kautta. Taiteen ja taiteilijuuden
diskurssissa ja taiteen ja taiteilijuuden kyseenalaistavassa diskurssissa
ulkomaalaistaustainen kuvataiteilija representoituu joko taiteen kentälle pääsylle asetetut
kriteerit täyttävänä taiteilijana tai ”harrastelijana”, jonka taide ja taiteilijuus
kyseenalaistetaan. Suhde suomalaisuuteen luo toisen diskursseja yhdistävän joukon, jossa
suomalaisuus representoituu ja hahmottuu joko sitä uudistavan hybridisyyden,
suvaitsevaisuuteen kannustavan suomalaisuuden, kaksisuuntaisen etnisen peilauksen tai
eksotisoinnin kautta. Diskursseista hegemoniseen asemaan nousevat aineistoni perusteella
suvaitsevan suomalaisuuden ja taiteen ja taiteilijuuden diskurssit.
|
|---|