| Yhteenveto: | Tässä tutkimuksessa tarkoituksena on tarkastella kolmannen sektorin roolia hyvinvointivaltion
uudelleenjärjestyessä hyvinvointipalvelujen tuottamisen näkökulmasta. Tutkimusstrategiana
on teoreettinen tutkimus. Tutkimuksen aineiston muodostaa tutkimuskirjallisuus.
Olen jäsennellyt ja tulkinnut hyvinvointivaltion ja kolmannen sektorin suhdetta sekä kolmannen
sektorin laajuuden selitysteorioiden että hyvinvointivaltion ja kolmannen sektorin
suhdetta käsitelevien mallien avulla. Hyvinvointivaltion uudelleen järjestymisessä on keskitytty
jälkiteollisen yhteiskunnan sosiaalipolitiikalle asettamien haasteiden kuvaamisen ja
hyvinvointipluralismiksi kutsutun mallin kuvaamiseen. Kolmas sektori on laaja ja monimerkityksinen
käsite ja konsepti. Tässä tutkimuksessa keskitytään kolmanteen sektoriin
hyvinvointipalvelujen tuottajana.
Keskeiset asiat tutkimuksessani liittyvät havaintoon siitä, että yksityisten palveluntuottajien
osuus sosiaalipalvelujen tuottamisessa on lisääntynyt. Jälkiekspansiivinen hyvinvointivaltio
ei voi kasvattaa palvelujärjestelmiään. Hyvinvointivaltio ja kolmannen sektorin suhde
on muotoutunut kompleksiseksi ja uusia yhteistyömuotoja etsiväksi. Kuitenkin kolmannelle
sektorille ei voi asettaa liian suuria odotuksia hyvinvointipalvelujen tuottamisen suhteen.
Kolmannen sektorin palveluntuotantoon liittyy vielä selvittämättömiä asioita kuten
vastuu ja sääntelykysymykset, aatteellisuuden korvaantuminen palveluntuotannolla, alueellinen
ja toimialaan liittyvä polarisaatio ja kolmannen sektorin oma intressi.
Hyvinvointivaltion ja kolmannen sektorin suhde on pitkälti poliittis-laillisen raamin asettamien
vaatimusten muovaama. Näiden raamien sisällä hyvinvointivaltion ja kolmannen
sektorin kompleksinen suhde pitää sisällän erityisyyden, täydentävyyden, yhteistyön, vaihtoehtoisuuden
ja riippuvuuden elementtejä.
|
|---|