| Yhteenveto: | Tutkimuksessa tarkastellaan syrjäisen maaseudun kuntien elinkeinopolitiikkaa kahden
esimerkkikunnan, Kuhmoisen ja Puumalan käytäntöjen valossa. Tutkimuksessa halutaan
tuoda esille, millaisena toimintana ja prosesseina elinkeinopolitiikka näissä kyseisissä
kunnissa näyttäytyy. Tarkastelun keskiössä ovat kunnan ja yrittäjien välinen suhde,
elinkeinopolitiikan seutuistumiskehitys sekä se, miten vastuut jakautuvat kunnissa
elinkeinopolitiikan suunnittelun ja toteutuksen osalta. Tutkimuksen aineistona on
kaksitoista teemahaastattelua. Haasteltavat olivat Kuhmoisten ja Puumalan kuntapäättäjiä,
yrittäjiä sekä kuntien kanssa yhteistyötä tekevien elinkeinoyhtiöiden edustajia.
Tarkastelussa ovat näiden ihmisten käsitykset ja kokemukset, joita suhteutetaan
tutkimuskirjallisuudesta löytyviin näkemyksiin.
Tutkimuskirjallisuuden perusteella voidaan sanoa elinkeinopolitiikan tarkastelun olevan
ajankohtaista. Parhaillaan käynnissä olevan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen
tarkoituksena on parantaa tuottavuutta ja hillitä kuntien menojen kasvua. Keinoina
tavoitteiden saavuttamiseksi ovat kuntarakenteen vahvistaminen kuntien yhdistämisen
kautta, palvelurakenteiden vahvistaminen kokoamalla kuntaa laajempaa väestöpohjaa
edellyttävät palvelut ja kuntien yhteistoiminnan lisääminen. Tämä tarkoittaa sitä, että
pienillä, taloutensa kanssa tasapainottelevilla maaseutukunnilla on edessään päätös
mahdollisesta kuntaliitoksesta. Menestyksekäs elinkeinopolitiikka on puolestaan kunnan
elinvoimaisuuden kannalta tärkeä asia, sillä elinkeinopolitiikka pidetään kunnan
keskeisenä välineenä paikallisten elinkeino-olojen kehittämiseen ja tätä kautta kuntalaisten
hyvinvoinnin ylläpitämiseen.
Haastattelujen perusteella voidaan sanoa, että elinkeinopolitiikan tärkeimpänä tavoitteena
pidettiin uusien työpaikkojen luomista. Kuntien elinkeinopolitiikka oli virkamiesvetoista.
Seutuyhteistyö elinkeinoyhtiön kanssa nähtiin elinkeinopolitiikan tulevaisuuden muotona,
vaikka sen paremmuutta suhteessa vanhaan elinkeinoasiamiesjärjestelmään myös hiukan
epäiltiin. Kunnan ja yrittäjien suhteessa oli sekä Kuhmoisissa että Puumalassa
parantamisen varaa. Tutkimuksessa nousi esille neljä yhteistyötä häiritsevää tekijää: 1)
kuntien henkilöstöresurssien vähyys, 2) menneisyyden epäonnistuneista
elinkeinopoliittisista hankkeista johtuva epäluottamus, 3) kunnan tiedottamisen ja
päätöksentekoprosessin avoimuuden puute sekä 4) yrittäjäjärjestöjen aktiivisuuden puute
kunnan ja yrittäjien välisen keskustelun välittäjänä ja ylläpitäjänä.
|
|---|