Huumeidenkäyttöön ja huumeriippuvuuteen liittyvä avuntarve perheessä Irti huumeista-yhdistyksen "Perheessä on voimaa" -projektin (2002-2004) arviointi

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida, miten Irti Huumeistayhdistyksen Perhetyönkeskuksen toiminnalla, joka toteutui ”Perheessä on voimaa”- projektina, voitiin vastata pääkaupunkiseudun asiakkaiden palvelutarpeeseen ja myös miten projektiorganisaatio toimi ja onnistui tehtävässään. Projekti t...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Jussila, Aino
Other Authors: Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Social Sciences, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Department of Social Sciences and Philosophy, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Format: Master's thesis
Language:fin
Published: 2007
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/40029
Description
Summary:Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida, miten Irti Huumeistayhdistyksen Perhetyönkeskuksen toiminnalla, joka toteutui ”Perheessä on voimaa”- projektina, voitiin vastata pääkaupunkiseudun asiakkaiden palvelutarpeeseen ja myös miten projektiorganisaatio toimi ja onnistui tehtävässään. Projekti toteutui pääasiassa raha-automaattiyhdistyksen avustuksella. Tutkimusaineistona olivat 19 perheenjäsenen kokemukset huumeilmiön kanssa elämisestä. Haastatelluista aikuisikäisistä anonyymeistä vastaajista 14 oli huumeita käyttämättömiä läheisiä ja viisi huumeiden käyttäjää. Aineiston kokosin Helsingissä teemahaastattelulla ja laadullista analyysiä tein sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että Perhetyönkeskuksen asiakaslähtöinen toimintatapa oli hyödynnettävissä ennakoidulla tavalla. Monissa perheissä huumeongelma oli kestänyt vuosia, mistä oli syntynyt yksilö- ja perheterapian tarvetta. Vertaistukiryhmissä osallistuvat kokivat voivansa keskustellen purkaa tunteitaan, saada näin tukea jaksamiseen ja otetta elämään. Huumeidenkäytön seuraamukset, jotka olivat johtaneet avun hakemiseen olivat seuraavia: normaalit arkirutiinit hävisivät, monet vanhemmat kadottivat autonomiansa ja auktoriteettiasemansa ja kokivat epäonnistuneensa vanhempina, sosiaaliset, taloudelliset ja terveydelliset riskit olivat ilmeisiä, myös yhteydenpito sisaruksiin ja sukulaisiin saattoi lakata ja tulevaisuuteen suuntautuminen kävi epävarmaksi. Projektissa ei saavutettu kaikkia sille asetettuja tavoitteita, sillä taustaorganisaatio joutui kesken kolmivuotisen toimintakauden rahoituskriisiin, minkä johdosta se joutui supistamaan voimakkaasti toimintaansa eikä voinut vuonna 2004 enää taloudellisesti tukea Perhetyönkeskusta. Tämä merkitsi työntekijöiden lomauttamista joksikin aikaa, jolloin asiakassuhteet katkesivat. Merkittävintä oli se, että Perhetyönkeskuksen malli matalan kynnyksen yksikkönä jäi elämään ja voi palvella huumeiden käyttäjiä ja perheitä. Perhetapaamisia järjestettiin eri kokoonpanoin asiakkaiden tarpeiden mukaan.