| Yhteenveto: | Tutkimuksessani tarkastelen Kansallinen Kokoomus r.p:n sisäistä aatekamppailua vuosina 1965–
1970. Tutkin miten uudistusta tehtiin, ja mitä muutoksentekijöiden tavoitteet edustivat suhteessa
koko muutosprosessiin. Näitä tulkitsen Thomas Kuhnin käsitteiden kautta, mitä olen tulkinnut
uudelleen diskursiivisen maailmankuvan avulla. Käytän Kuhnin käsitteistä muodostettuja käsitteitä
normaalikieli ja anomaliaprosessi kuvaamaan kokoomuksen sisäisten diskurssien välistä konfliktia.
Kokoomuksessa oli 60-luvulle mentäessä vallinnut hyvin keskusjohtoinen johtamistapa
ohjelmatyön osalta. Perusteiltaan konservatiivinen puolue kohtasi kuitenkin Kokoomuksen Nuorten
Liitto ry:n ja Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry:n jäsenistön raivoisan hyökkäyksen 60-
luvun puolessa välissä. Nuori ja vanha sukupolvi ajautuivat kamppailuun normaalikielen asemasta.
Lopulta kaikkein radikaaleimmat nuoret olivat valmiita hylkäämään koko konservatiivisen
ideologian.
Tämän tutkimuksen lopputulos on se, ettei diskurssien välinen kamppailu koskaan ratkennut. Silti
kokoomusaate muuttui. Diskurssien välisessä vuorovaikutuksessa kehittyi aikaa myöten puolueelle
kieli, jota kutsun diskurssien välisten kamppailujen normaalikieleksi. Diskurssit järjestyivät
dynaamisesti osaksi puolueen paradigmaan. Diskurssien väliset konfliktit myös määrittelevät
paradigman laajuutta. Kokoomuksen politiikan keskipisteen siirtyminen vasemmisto–oikeistoakselilla
ei aina ole vaali- ja kannatustaktinen valinta, vaan puolueyhteisön diskurssien
vuorovaikutuksessa syntyvä muutos.
Kuhnin käsitteet kuvaavat mielenkiintoisella tavalla puolueen muutosprosessia. Se auttaa
ymmärtämään paremmin paitsi muutoksentekijöiden poliittisia intentioita myös koko muutoksen
rakennetta. Kyse kokoomuksen tapauksessa ei ollut ainoastaan vallantavoittelusta ja vaalivoitosta,
vaan tavoitteista muuttaa myös puolueen paradigmaa.
|
|---|