| Yhteenveto: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella edustuksellisen demokratian toteutumista
vaaleissa. Vaaleista tarkastellaan erityisesti vuonna 2004 Suomessa käytyjä eurovaaleja.
Teoriataustana tutkimuksessa on käytetty John Stuart Millin ja F.R. Ankersmitin teorioita
edustuksellisesta demokratiasta. Lisäksi tutkimuksessa mallinnan Bernard Maninin
edustuksellisen demokratian kehitysvaiheita käsittelevän teorian avulla nykytilannetta.
Vaaleja tarkastellaan puolueiden, ehdokkaiden ja vaalikampanjoiden näkökulmasta.
Ehdokasryhmistä tutkimuksessa käsitellään kahta: julkkisehdokkaita ja
ammattipoliitikkoja, jotka keräävät mediassa laajinta mielenkiintoa. Tutkimuksen
aineistona on käytetty Helsingin Sanomien artikkeleita vaalikevään ajalta sekä puolueiden
ja ehdokkaiden omaa vaalimateriaalia.
Suomen eurovaaleissa ollaan Maninin teorian Julkisuuden demokratia- vaiheessa, jossa
media määrittelee vahvasti vaaleissa käytävää keskustelua sekä ehdokkaiden rooleja ja
myös menestystä vaaleissa. Puolueiden rooli kampanjakoneistona on edelleen vahva ja
erityisesti puolueiden rooli korostuu ehdokasvalinnoissa. Eurovaalien luonne
valtakunnallisina yhden vaalipiirin vaaleina näkyy eurovaaleissa, joissa
julkkisehdokkaiden määrä on suhteellisen korkea. Media on erityisen kiinnostunut
julkkisehdokkaista, vaikka saadun julkisuuden laatu on vaalien näkökulmasta usein
heikkoa. Median roolin kasvu on myös johtanut vaalien henkilöitymiskehityksen
jatkumiseen. Eurovaalien kehittäminen tulevaisuudessa on sekä puolueiden että
valtiovallan käsissä. Puolueiden ehdokasasettelu ja vaalitavan pohdinta näyttäytyvät
kriittisinä eurovaalien tulevaisuutta pohdittaessa. Viime kädessä päätöksentekijä ja
suunnannäyttäjä on kuitenkin äänestäjä.
|
|---|