| Summary: | Avioerojen yleistymisen seurauksena moni suomalainen lapsi kokee vanhempiensa avioeron
ja sitä seuraavat perhesuhteisiin liittyvät muutokset jo hyvinkin varhain eläen
keskellä moninaisia perhesuhteita. Tämän pro gradu -tutkielman lähtökohtana oli tutkia
vanhempiensa eron kokeneiden lasten perhesuhteita sekä lasten kokemuksia vanhempien
erosta. Tarkoituksena oli selvittää, kuinka lapset käsitteellistävät oman eron jälkeisen
perheensä, millaisina nämä perhesuhteet lasten kertomana ilmenevät sekä miten vanhempien
ero on vaikuttanut lapsen elämään ja perhesuhteisiin. Aikaisempi lapsiin kohdistunut
avioerotutkimus on kiinnittänyt huomionsa ennemmin avioeron kielteisiin seurauksiin
kuin lasten omiin kertomuksiin avioeron jälkeisestä perhe-elämästä. Tämä
tutkimus paikantuu kriittisen lapsuustutkimuksen kentälle ja tutkimuksen taustalla on
ajatus lapsesta osaavana, oman elämänsä tulkitsijana.
Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä kymmenen 7–15-vuotiaan suomalaisen,
vanhempiensa eron kokeneen ja yhden vanhemman perheessä elävän lapsen teemahaastattelusta.
Haastatteluiden lisäksi lasten perhesuhteita ja vanhempien eron jälkeisiä
muutoksia tarkasteltiin sosiaalisten verkostokarttojen ja aikajanojen avulla. Laadullinen
haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä luokittelua ja teemoittelua
apuna käyttäen.
Tässä tutkimuksessa lapset rakensivat oman eron jälkeisen perheensä hyvin
moninaisesti ja yksilöllisin keinoin. Biologiset vanhemmat ja usein myös biologiset
sisarukset olivat osa lasten perheverkostoja. Toisten lasten perheisiin lukeutuivat myös
uusperheenjäsenet, ja osa oli mieltänyt jopa isovanhempansa, muut sukulaiset tai
lemmikit osaksi perhettään. Verkostokarttoja analysoimalla löydettiin kaksi lasten perhekäsitysten
taustalla vaikuttavaa tulkintakehystä: biologisia sidoksia korostava perhetulkinta
ja joustava perhetulkinta. Lasten kertomusten mukaan vanhempien ero oli monesti
surullinen kokemus ja ikävintä olivat vanhempien väliset ristiriidat. Tulosten
perusteella vanhempien eroa seuraavilla muutoksilla voi kuitenkin olla kielteisten kokemusten
ja muutosten lisäksi myös myönteisiä seurauksia lapsen elämään.
|
|---|