| Yhteenveto: | Tutkimuksessa analysoidaan Nicholas Wolterstorffin käsityksiä oikeudenmukaisuudesta
ja oikeudenmukaisuuteen kasvattamisesta. Oikeudenmukaisuuden ja siihen
kasvattamisen kokonaisuuksia lähestytään tutkimuksessa filosofisen analyysin ja
argumentaation kautta. Avainasemassa ovat Nicholas Wolterstorffin esittämät
näkemykset oikeudenmukaisuudesta ja oikeuksien perustasta sekä niiden
kasvatusfilosofisiset implikaatiot käytännön kasvatuksen kannalta. Tavoitteena on
käsitellä sisältöaiheita teoreettisella tasolla muodostaen kasvatuksen ja käytännön
elämän kannalta tärkeitä toimintaperiaatteita ja -ideaaleja.
Tutkimuksen ensimmäisen osan keskeisinä teemoina ovat oikeudenmukaisuus
sisäsyntyisinä oikeuksina ja luonnollisten ihmisoikeuksien perustuminen ihmisen
arvoon Jumalan kuvaksi luotuna ja Jumalan rakastamana olentona. Tutkimuksen
toisessa osassa käsitellään oikeudenmukaisuuteen kasvattamista. Taustamotiivina on
löytää ihmisoikeuksille perustelu, joka takaa kaikille tasavertaiset oikeudet ihmisenä ja
toisaalta antaa uusia näkökulmia ja keinoja oikeudenmukaisuudesta ja ihmisen arvosta
käytävään keskusteluun.
Tutkimuksen lopputuloksena on väite, että oikeudenmukaisuudelle voidaan parhaiten
tehdä oikeutta käyttämällä käsitettä sisäsyntyisistä oikeuksista. Sisäsyntyisten
oikeuksien alakategorioista merkittävin on ihmisoikeuksien kategoria, joka puolestaan
pystytään parhaiten perustelemaan teistisessä viitekehyksessä. Tällaisen
oikeudenmukaisuusteorian kasvatuksellisista implikaatioista merkittävimmät ovat
perspektivalismi ja dialoginen pluralismi.
|
|---|