| Summary: | Tutkimuksessa tarkastellaan Ranskan republikanistisen kansalaisuuden käsitettä ja käsitteen
käyttöä kansalaisuuden määrittelyn murroskohtien kautta. Tarkastelun kohteena on
yhtäältä 1980-luvun ”republikanistinen synteesi”, jossa Ranskan kansalaisuuden pohjaksi
määritellään republikanistinen kansalaisuusrakennelma. Toisaalta tutkimuksessa tarkastellaan
2000-luvun ”kansallista käännettä”, jonka yhteydessä kansalaisuuskeskusteluun liittyy
kansallista korostava kansalaisuusdiskurssi. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella kansalaisuuden
käsitteen liikkumista näiden murroskohtien kautta ja pohtia republikanistisen
kansalaisuuden käsitteen sijoittumista kansalaisuuden murroksissa.
Tutkimuksen teoriakehyksen muodostavat kansalaisuuskäsitteen historia sekä republikanismin
perinne ja sen kietoutuminen kansalaisuuden rakentamiseen. Ranskan kansalaisuuden
oletetaan sijoittuvan eräänlaiseksi vastapooliksi kansallisuuteen pohjautuvalle kansalaisuudelle,
ja käsittävän kansalaisuuden yksilön yhteiskunnallisena asemana ja toimijuutena.
Näin tutkimuksen aiheena oleva kansalaisuusrakennelma sijoittuu osaksi historiallista
kansalaisuuden määrittelykamppailua. Kysymykseksi muodostuu tällöin, kuinka republikanistista
kansalaisuutta kunakin aikana tuotetaan, millaiseksi se määritellään ja miksi.
Tutkimuksen analyysiosa on kaksiosainen. 1980-luvun murrosta tutkitaan kansalaisuutta
uudelleenmääritelleen komission raportin ”Être français aujourd’hui et demain” (Long
1988) kautta. 2000-luvun käännettä tarkastellaan puolestaan vuosina 2000 ja 2002 käytyjen
maahanmuuttajien äänioikeutta koskevien parlamenttikeskusteluiden kautta. Aineistoista
pyritään lukemaan esiin sekä republikanistiselle kansalaisuudelle annettua sisältöä, että
termin käyttöä politiikan teon välineenä. Republikanistista kansalaisuutta tarkastellaankin
pitkälti retorisena figuurina, jolle annettuja merkityksiä ja käyttötapoja aineistosta luetaan
esiin. Tämän vuoksi aineiston analyysimenetelmäksi on valittu retorinen analyysi.
Tutkimuksen mielenkiintoisimmat tulokset liittyivät republikanistisen kansalaisuuden suhtautumiseen
monikulttuurisuuteen ja toimijuuteen. Ranskan republikanistisen kansalaisuusrakennelman
havaittiin olevan tiiviisti sitoutunut kansallisiin arvoihin, jonka nähtiin olevan
ristiriidassa republikanistisen kansalaisuuden olemukseksi tuotetun ”kulttuurineutraalin”
julkisen tilan toimijuuden kanssa. Toisaalta 2000-luvun siirtymä ”kansalliseen diskurssiin”
nähtiin mielenkiintoisena pelitilan avaamisena kansalaisuuden kulttuuristen arvojen pohjan
uudelleen pohtimiselle. Tutkimus paljasti myös mielenkiintoisia havaintoja toimijuuden,
julkisen tilan ja monikulttuurisuuden suhteesta.
|
|---|