| Summary: | Tutkielma tarkastelee Suomen turvallisuuspoliittisen keskustelun turvallisuusdiskursseja ja
erilaisten tulkintarepertuaarien käyttöä turvallisuuskysymysten tulkinnassa. Tutkimuksen
tehtävänä on selvittää, millä tavalla turvallisuuspolitiikan alueellistuminen ja
globalisoituminen ilmenee turvallisuuspoliittisessa keskustelussa ja erityisesti tarkastella
kylmän sodan aikana muodostuneen valtion sotilaallisen turvallisuuden korostamisen
suhdetta näihin kehityskulkuihin. Tutkielmassa turvallisuuspoliittista keskustelua
lähestytään turvallisuuden luonteesta poliittisena käsitteenä ja keskustelu jäsennetään
erilaisten valtiojärjestelmän kansainvälisten suhteiden teorioiden kautta valtioiden välisestä
anarkiasta niiden muodostamaan yhteisöön ja Euroopan unioniin alueellisena
turvallisuusyhteisönä. Teoreettinen lähestymistapa nojaa erityisesti Barry Buzanin
pluralistiseen lähestymistapaan tarkastella turvallisuutta valtioiden anarkian ja yhteisön
lisäksi turvallisuuden viittauskohteen näkökulmasta erottamalla valtion ja ihmisen
turvallisuus toisistaan. Tutkimuksen aineiston muodostaa Suomen eduskunnassa käydyt
täysistuntokeskustelut valtioneuvoston turvallisuus – ja puolustuspoliittisen selonteon
pohjalta vuosina 1995 ja 2004.
Turvallisuuspoliittisesta keskustelussa jäsennetään vanha, valtion sotilaallista turvallisuutta
valtiojärjestelmän anarkian kontekstissa korostava ja uusi, valtioiden välisen yhteisöä,
turvallisuuden laajaa käsittämistapaa sekä ihmisten asemaa turvallisuuden viittauskohteena
korostava turvallisuusdiskurssi. Molempina vuosina turvallisuuspoliittisessa keskustelussa
korostetaan uuden turvallisuusdiskurssin mukaisen tulkinnan välttämättömyyttä
turvallisuuskysymysten tarkastelun lähtökohtana, joka kuitenkin joutuu haastetuksi valtion
sotilaallista turvallisuutta korostavan turvallisuustulkinnan toimesta. Tutkielman tuloksista
voidaan päätellä, että turvallisuuspoliittinen keskustelu jäsentyy ennen kaikkea valtion ja
ihmisen asemaan turvallisuuden viittauskohteena. Ne toimivat kahden erilaisen
turvallisuuden tulkinrepertuaarien aktivoivina tunnisteina, joiden kautta
turvallisuuskysymyksiä tulkitaan. Poliitikot käyttävät turvallistamista keinona saada yleisö
tulkitsemaan turvallisuuskysymys joko valtion sotilaallisesta tai ihmisten turvallisuudesta
käsin hyödyntämällä turvallisuusdiskurssien valmiita merkityksellistämisen tapoja.
Turvallisuuden poliittisen luonteen tunnustamisen myötä valtioiden on mahdollista
politisoida turvallisuuspolitiikkansa ja näin valtion sotilaallisen turvallisuuden
korostamisen sijaan valtioyhteisö pystyisi edistämään laaja-alaisesti turvallisuutta ihmisten
turvallisuudesta käsin.
|
|---|