| Summary: | Tutkielman tarkoituksena on tarkastella aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteitä hallinnan
analyyttisestä näkökulmasta. Tehtävänä on eritellä erilaisia aktiivisessa työvoimapolitiikassa
käytettyjä diskursseja ja käytäntöjä. Nämä muodostavat hallinnan rationaliteetteja ja
tekniikoita, joiden tarkoituksena on vaikuttaa työttömän työnhakijan työllistymisen lisäksi
hänen itseymmärrykseensä. Näin työvoimapolitiikka luo tietynlaista moraalisubjektiutta ja
määrittää yksilön mahdollisuuksia olla tietynlainen moraalinen persoona.
Tutkielman analyysimenetelmä pohjautuu tutkielman teoreettiseen viitekehykseen ja ennen
kaikkea Michel Foucaultin tuotannossaan esittämiin metodeihin. Metodologisen selkärangan
vahvistamiseksi tutkielmassa esitellään myös diskurssianalyysin perusteet. Tutkielman
pääasiallisena aineistona toimivat erilaiset työvoimahallinnon tuottamat ohjeet, joita käytetään
työvoimatoimistojen toiminnan ohjaamiseen työvoimapoliittisten päätösten ja julkisesta
työvoimapalvelusta annetun lain toimeenpanemiseksi. Lisäksi aineistoon kuuluu kolme
työpoliittisen tutkimussarjan ja työhallinnon julkaisut -sarjan – julkaisua ja laki julkisesta
työvoimapalvelusta.
Aineistosta suoritettavien analyysien kontekstina toimivat hyvinvointiyhteiskunnan muutos
sekä poliittisten ohjelmien ja valtiokeskeisen kielen murros. Tätä on kuvattu julkisen vallan
hallinnollistumisena, jolla viitataan vallankäytön jakaantumiseen erilaisiin instituutioihin,
prosesseihin ja hankkeisiin. Nämä sitovat hallinnan kohteet erilaisiin käytäntöihin ja
asetelmiin, joita määrittävät rajatut tavoitteet ja tieto-valta – asetelmat. Hallinnollistuminen
viittaa myös julkisen vallan vallankäyttöön, joka suoranaisen pakottamisen sijaan pyrkii
vaikuttamaan yksilöiden valintoihin ja mahdollisuuksiin ”etäältä”. Tämä viittaa myös niin
kutsuttuun eetospolitiikkaan, joka tähtää elämän itsensä ja elämäntapojen ohjaamiseen.
Tutkimustulosten mukaan aktiivisen työvoimapoliittisen hallinnan tekniikoita ovat sopimus,
valvonta, profilointi ja valtaistaminen. Ne toimivat erityisen aktiivisen kansalaisuuden eetoksen
ja elämänkäytännön välittäjinä. Siinä yksityisen kansalaisen hyvinvointi on siirtynyt yhä
enemmän hänen omalle vastuulleen.
|
|---|