| Summary: | Tutkimus käsittelee Keski-Pohjanmaan amerikansiirtolaisuutta vuosina 1893−1945. Keski-
Pohjanmaa oli Suomen vilkkainta siirtolaisseutua. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää,
millä volyymilla Keski-Pohjanmaan kunnista muutettiin. Suomen virallisen tilaston perusteella
on selvitetty jokaisen kunnat vuosittaiset lähtijämäärät. Tilastojen kertoman mukaan Keski-
Pohjanmaan alueelta on hahmotettu voimakkaan ja heikon siirtolaisuuden alueet. Siirtolaisten
lukumäärää on verrattu mm. kuntien maantieteelliseen sijaintiin sekä asukkaiden äidinkieleen.
Vertailukohtana yksittäiselle kunnalle ovat olleet muut Keski-Pohjanmaan kunnat, kun
maakunnan tilannetta on peilattu koko Suomesta saatuihin tietoihin.
Tutkimuksessa on tarkasteltu lähempää kolmea eri kuntaa: Lestijärveä, Toholampea ja
Uudenkaarlepyyn kaupunkia. Tarkastelun avuksi on otettu rippikirja-aineisto, jonka avulla
edellä mainittujen kuntien siirtolaisuuden sosiaalista rakennetta on pyritty selvittämään.
Rippikirjamateriaalin avulla on selvitetty lähtijöiden ikä- ja sukupuolirakenne,
ammatillisyhteiskunnallinen tausta, sekä se, ovatko siirtolaiset muuttaneet yksin vai perheittäin.
Saatujen tulosten perusteella näyttää siltä, että siirtolaisuus oli voimakkainta rannikkoseudulla.
Lisäksi eteläiseltä Keski-Pohjanmaalta oli löydettävissä eräänlainen ”siirtolaiskolmio”, jonka
sisällä siirtolaisuus oli muuta maakuntaa voimakkaampaa. Tilastojen mukaan ruotsinkielisistä
kunnista matkattiin suhteellisesti suomalaiskuntia enemmän. Rippikirja-aineiston perusteella
siirtolaisuus oli miesvoittoista ja lähtijät olivat iältään varsin nuoria, yleensä kuitenkin jo 16-
vuotta täyttäneitä. Ammatillisyhteiskunnallisessa vertailussa suurimmaksi lähtijäryhmiksi
nousivat talollisten perilliset sekä itselliset.
|
|---|