| Summary: | Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mitä tai millainen on lasten omaehtoisen
retkitoiminnan kautta avautuva tilallisuus kaupunkikorttelissa sekä millaista lapsuutta
(lapsena olemista) kaupunkikortteliympäristö tuottaa. Lapsia ja kaupunkikorttelia
tarkasteltiin relationaalisesti toinen toisensa määrittävänä ja erottamattomana. Näin
pyrittiin korostamaan sekä lasten omaa aktiivista osuutta ympäristökansalaisuuden ja
paikannetun ympäristötiedon rakentajana että ympäristön merkitystä yhteisön elämää, tässä
tapauksessa lapsuutta, rakenteistavana tekijänä.
Suurin osa suomalaisista lapsista elää kaupunkiympäristössä. Sen takia on
tärkeää pohtia kaupunkiympäristön merkitystä lapsuuden rakentumisen paikkana.
Kaupunkiympäristö on muotoutunut inhimillisen, yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen
toiminnan tuloksena. Tämä muotoutuminen on yhteydessä kulttuuriseen, poliittiseen ja
taloudelliseen järjestelmään. Kaupunkiympäristö ei ole pelkkä neutraali elämisen tila,
vaan se heijastaa kulttuurisia arvoja, jotka näkyvät esimerkiksi konkreettisen ympäristön
järjestämisessä ja ympäristöön liittyvissä käytännöissä sekä julkisissa ja piiloisissa
säännöissä. Ympäristö ”syntyy” itse asiassa siinä elävien toimijoiden, tässä tapauksessa
lasten, ja ympäristön tarjoamien mahdollisuuksien ja rajoitusten vuorovaikutuksessa.
Lasten kaupunkiretkiä analysoimalla oli tarkoitus löytää niitä mahdollisuuksia ja rajoja,
joita kaupunkiympäristö lapsena olemiselle antaa. Lasten sosiaalisen toiminnan ja
ympäristön vuorovaikutuksen tarkastelu tutkimuksissa on aiemmin ollut vähäistä.
Tutkimuksen tuloksena tuotettiin neljä erilaista elettyä paikkaa: tutkiva kulkeminen,
itse keksittyyn toimintaan kiinnittyminen, sosiaalinen kävely ja vapaudesta nauttiminen.
Relationaalisen näkemyksen mukaisesti paikat ovat luonteeltaan prosesseja ja kertovat yhtä
paljon siitä fyysisestä, kulttuurisesta ja yhteiskunnallisesta ympäristöstä, jossa ollaan, kuin
lapsista ja heidän toiminnastaan ja tulkinnoistaan ja asemasta tässä ympäristössä.
Tutkimus on yksi avaus suomalaiseen lapsuuden maantieteeseen, jonka piirissä
tutkivat katseet tulisi jatkossa suunnata siihen, miten lasten lähin sosio-fyysinen ympäristö
määrittää sitä, onko lapsilla mahdollisuutta olla yhteisönsä jäseniä.
|
|---|