| Summary: | Kielteinen vuorovaikutus työyhteisössä käsitetään yleensä yksiselitteisesti haitallisena
ilmiönä, joka tulisi poistaa täysin tai ainakin vähentää minimiin. Kielteistä vuorovaikutusta
on kuitenkin mahdollista katsoa myös siitä näkökulmasta, että sillä voi olla joitakin
suotuisia funktioita. Tässä Pro gradu -tutkielmassa kielteistä vuorovaikutusta lähestytään
Émile Durkheimin ajattelun pohjalta. Ensinnäkin kielteinen vuorovaikutus nähdään yhteisöllisenä
ilmiönä, joka kumpuaa yhteisön kollektiivisesta tajunnasta. Käsitän yhteisön
Durkheimin tapaan omalakisena ja yksilön tajuntaan nähden ulkoisena, jolloin sillä on
yksilöön nähden pakottavaa voimaa. Tutkielman toisena lähtökohtana on Durkheimin
sosiaalisten faktojen jaottelu normaaleihin ja patologisiin ilmiöihin. Tältä pohjalta kielteisen
vuorovaikutuksen voi ymmärtää normaalina ilmiönä silloin, kun sitä ei esiinny liikaa
tai liian vähän.
Tutkimus toteutetaan sekundäärianalyysinä, jonka aineistona on erään suomalaisen koulutuskuntayhtymän
työbarometri vuodelta 2007. Tutkimuksen tarkastelun kohteena ovat
yksilöiden sijaan aineiston työyksiköt, joita vertailemalla pyritään selvittämään, millaisiin
tekijöihin kielteinen vuorovaikutus on yhteisötasolla yhteydessä, ja voisiko sillä olla jotain
suotuisia yhteyksiä. Vertailun helpottamiseksi työyksiköt jaettiin kielteisen vuorovaikutuksen
määrän mukaan kolmeen eri ryhmään. Analyysin toisena tavoitteena on selvittää,
mitkä asiat ovat luonteenomaisia kullekin ryhmälle. SPSS-ohjelmalla suoritettu
varianssianalyysi paljasti, että kielteinen vuorovaikutus on yhteydessä ilmapiiriin, tiedonkulkuun,
vertikaaliseen luottamukseen sekä tapaan, jolla työt on organisoitu. Niissä työyksiköissä,
joissa kielteistä vuorovaikutusta oli eniten, vastaajat kokivat nämä asiat selvästi
heikommiksi. Sen sijaan kielteinen vuorovaikutus ei ollut yhteydessä organisaatiositoutumiseen
eikä haittaavaan kiireeseen. Erotteluanalyysin avulla selvisi, että eniten
kielteisen vuorovaikutuksen mukaan jaettuja ryhmiä erottelivat työpaikan ilmapiiri, suhteet
esimiehiin sekä työn arvostus.
Tässä tutkielmassa ei löytynyt tukea ajatukselle, että kielteisen vuorovaikutuksen ilmeneminen
(liian) vähäisellä tasolla näkyisi joinakin työympäristön ongelmina, tai että sen
ilmeneminen niin sanotulla normaalitasolla olisi yhteydessä joihinkin työympäristön
myönteisiin piirteisiin.
|
|---|