| Summary: | Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisena paikallisena ilmiönä
asunnottomuus näyttäytyy sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta Kokkolassa. Tutkimusstrategiana
on tapaustutkimus ja aineiston analyysissä on käytetty fenomenologista ideaa ja
sisällönanalyysiä.
Ilmiönä asunnottomuus on moniulotteinen ja varsin hankalasti määriteltävissä. Tutkielman
rajauksella paikalliseen ja sosiaalityön kontekstiin, on pyritty saamaan aihe tutkimuksellisesti
hallittavaan muotoon. Aineiston syventävä osuus on koottu kyselylomakkeilla paikallisilta
sosiaalityöntekijöiltä. Kyselyllä kartoitettiin asunnottomien asiakkaiden määrää viimeisen
vuoden aikana, sosiaalityöntekijän kokemuksen mukaan asunnottomuuteen vaikuttavia
syitä sekä lopuksi pyydettiin kertomaan asunnottoman asiakkaan tarina. Aineisto
koostuu kyselyn lisäksi teoreettisesta taustoituksesta sekä valtakunnallisista tilastoista ja
paikallisista viranomaisteksteistä ja julkaisuista asunnottomuutta koskien. Aineiston pohjalta
pyrin saamaan aikaan kuvauksen asunnottomuudesta Kokkolassa tarkastelemalla ja
vertailemalla erilaisia aineistoja suhteessa aiempaan tutkimukseen ja teoriaan. Pyrin myös
teoreettisesti luomaan kokonaiskuvaa asunnottomuudesta ilmiönä ja vertailun avulla tuomaan
esiin sen paikallisessa tarkastelussa näyttäytyvät piirteet. Kokkolassa asunnottomuus
näyttäytyy marginaalisena ongelmana. Tarkkaa asunnottomien määrää ei voida ilmoittaa.
Merkittävänä havaintona aineistossa nousee asumispalveluiden pienentyminen viime vuosien
aikana. Samoin se, että virallisissa tilastoissa asunnottomuus Kokkolassa näyttäytyy
vähäisempänä kuin paikallisten empiiristen aineistojen tuloksista on tulkittavissa.
Tässä tutkimuksessa tarkastelussa on sosiaalityöntekijän mahdollisuus auttaa ja tukea
asunnotonta asiakasta. Sosiaalityöntekijöiden kirjoittamien kertomusten perusteella keskeisenä
sosiaalityönkäytännön menetelmänä on yksilökohtainen sosiaalityö asiakkaan tilanteen
ratkaisemiseksi. Koska asunnottomuuteen liittyy usein muita sosiaalisia ongelmia,
asunnottomien asiakkaiden kanssa tehtävässä sosiaalityössä toiseksi keskeiseksi menetelmäksi
nousee verkostotyö ja viranomaisyhteistyö, mikä edellyttää sosiaalityöntekijältä
hyviä vuorovaikutustaitoja.
Tulokset vastasivat melko hyvin tutkijana tekemieni reflektiivisten hypoteesien pohjalta
muodostamiini ennakkokäsityksiini siitä, millaista asunnottomien asiakkaiden kanssa tehtävä
sosiaalityö on. Sosiaalityöntekijöiden vastauksista ja aiemmasta tutkimuksesta ja teoriasta
voidaan myös päätellä, että asunnottomuus on moniulotteinen ilmiö, jonka poistamisessa
tarvitaan useiden toimijoiden yhteistyötä.
|
|---|