| Summary: | Tässä tutkielmassa tarkastelun kohteena ovat vanhusasiakkaan ja sosiaalityöntekijän väliset
asumiseen ja sairaalasta kotiutumiseen liittyvät keskustelut. Tavoitteena on analysoida
vanhusasiakkaan asumisen järjestämiseen liittyviä sosiaalityön keskustelukäytäntöjä sekä
sitä, miten näissä neuvotteluissa säädellään vanhusasiakkaan toimijuutta ja
itsemääräämisoikeutta, eli asiakkaan osallisuutta omaa elämäänsä koskevassa asiassa.
Tavoitteena on myös hahmottaa erilaisia subjektipositioita, joihin sosiaalityöntekijä ja
vanhusasiakas asemoituvat keskustellessaan asumisesta. Tutkimuksen viitekehyksenä
toimii sosiaalinen konstruktionismi ja menetelmällisenä kehyksenä diskurssianalyysi.
Tutkielman aineisto koostuu seitsemästä keskisuomalaisen terveyskeskussairaalan
vuodeosastolla käydystä keskustelusta. Keskustelut on nauhoitettu keväällä 2009 ja
litteroitu sanatarkasti. Keskusteluissa on mukana yksi sosiaalityöntekijä sekä seitsemän 65
vuotta täyttänyttä asiakasta, joiden jokaisen kanssa neuvotellaan erikseen sairaalasta
kotiutumiseen ja asumisen järjestämiseen liittyvistä asioista. Asiakkaista miehiä on kolme
ja naisia neljä.
Aineistosta hahmottuu hallitseva keskustelukäytäntö, joka on jaettu viiteen ryhmään ja
nimetty keskustelun yleistä rakennetta ja tapaa kuvaten pohjustuskeskusteluksi, arjen
kartoitus –keskusteluksi, asiantuntijuuskeskusteluksi, motivointikeskusteluksi ja
ratkaisukeskusteluksi. Hallitseva keskustelukäytäntö on työntekijäkeskeinen. Siinä
työntekijä pyrkii ammatillisista ja institutionaalisista lähtökohdistaan ja velvoitteistaan
käsin johtamaan keskustelua kohti mielessään valmiina olevaa ratkaisua. Työntekijällä on
käytössään erilaisia keinoja suostutella, vakuuttaa ja motivoida asiakasta.
Ongelmanmäärittely on työntekijälähtöistä, ja asiakkaan toimijuus ja itsemääräämisoikeus
rajoitettua. Asiakkaan väliintulot keskustelussa ovat mahdollisia, mutta olennaista on, että
ne eivät johda keskustelun suunnan muutokseen.
Lisäksi aineistosta hahmottuu vaihtoehtoinen keskustelukäytäntö, jossa asiakkaan
toimijuus ja itsemääräämisoikeus korostuvat työntekijän antaessa niille tilaa. Asiakkaan
oma ongelmanmäärittely nousee keskeiseksi ja tulee hyväksytyksi työntekijän taholta.
Asiakkaan väliintulojen ja avausten seurauksena voi olla keskustelun suunnan muutos.
Asiakas konstruoituu kompetenttina omaa elämäänsä sujuvasti hallitsevana toimijana, jolla
on mahdollisuus vaikuttaa keskustelun kulkuun ja siten omaan elämäänsä.
|
|---|