| Summary: | Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pienten monikkolasten vanhempien kokemuksia
omasta elämänhallinnastaan sekä tarkastella erilaisten tukea antavien tahojen merkityksiä
monikkoperheen vanhempien arjessa. Tutkimus perustui Suomen Monikkoperheet ry:n
HYVÄ ALKU -hankkeessa kerättyyn aineistoon suomalaisista monikkoperheen vanhemmista.
Aineisto kerättiin syys–lokakuussa 2009 Internetissä toteutetulla kyselylomakkeella.
Pienten monikkolasten perheitä tähän tutkimukseen valikoitui aineistosta yhteensä 425
(407 äitiä, 189 puolisoa). Tutkimusaineiston määrälliset vastaukset analysoitiin frekvenssijakaumien
sekä ristiintaulukoinnin Khi-neliötestien avulla ja avoimet vastaukset analysoitiin
sisällön analyysilla.
Pienten monikkolasten vanhempien elämänhallinta koostui tasapainoilusta arjen kuormittavien
erityisvaatimusten sekä voimavaroja antavien myönteisten perhekokemusten välillä.
Vanhempien elämänhallintaa heikensi kasvatuksen ja perushoidon moninkertaiset vaatimukset
sekä omat hyvinvointiriskit kiireen ja väsymyksen sävyttämänä. Vanhempien voimat
kuluivat pääosin arjesta selviytymiseen ja perushoidon rutiininomaiseen toteuttamiseen
parisuhteen ja oman jaksamisen kustannuksella. Vanhempien arki sisälsi myös useita
elämänhallintaa vahvistavia tekijöitä. Vanhemmat kokivat arjessaan monia myönteisiä
tuntemuksia, onnellisuutta ja tasapainoisuutta. Iloa toi monipuolinen arkielämä monikkolasten
kasvun ja kehityksen seuraamisen ohessa. Monikkoperheen vanhempien elämänhallintaa
vahvistivat erityisesti toimivan parisuhteen ja jaetun vanhemmuuden kokemukset
sekä oma hyvinvointi ja rakkaus perheen lapsia kohtaan.
Monikkoperheen vanhemmilla oli useimmiten tukenaan lähisuhdeverkosto, jonka
tarjoama keskusteluapu ja käytännön tuki olivat vanhempien hyvinvoinnille olennaisia.
Erityisen tärkeäksi tueksi monikkoperheessä nousi oma puoliso ja isovanhemmat. Yhteiskunnan
tarjoaman ulkopuolisen avun tarpeesta saatiin ristiriitaisia tuloksia. Toisaalta monikkoperheiden
vanhemmat eivät olleet tarvinneet tukea perhepalveluista, mutta samalla
suuri osa vanhemmista kuitenkin toivoi arkeensa monenlaista lisäapua. Vanhemmat kokivat
tarvitsevansa enemmän apua erityisesti käytännön lasten- ja kodinhoitoon varsinkin
monikkolasten vauvaiässä sekä taloudellista tukea kasvaviin kuluihin.
Elämänhallinnan kokemukset ovat yksilöllisiä ja vahvistavien ja heikentävien tekijöiden
painotukset vaihtelevat perhekohtaisesti. Tukiverkostojen olemassaolo kuitenkin
vahvistaa selvästi elämänhallinnan kokemusta ja mahdollistaa selviytymistä elämänhallintaa
vavisuttavissa elämäntilanteissa. Ulkopuolista tukea ja apua monikkovanhemmilla ei
silti ole riittävästi. Paremmat elämänhallinnan kokemukset edellyttäisivät erilaisia ulkopuolisia
tukimuotoja monikkoperheen vanhempien selviytymisen tueksi.
|
|---|