| Summary: | Suomen rikosseuraamusjärjestelmässä vankeustuomiosta suoritetaan vankeudessa
määräosa ja yleensä vanki pääsee ehdonalaiseen vapauteen koeajakseen. Osa vangeista
määrätään loppurangaistuksen ajaksi valvontaan. Valvontaan määrättävät ovat
syyllistyneet vakaviin rikoksiin, he voivat olla myös nuoria rikoksentekijöitä. Tämä
kvalitatiivinen tutkimus kohdistuu vapautumisvaiheeseen. Vapautuminen on elämässä
jonkinlainen taitekohta, johon liittyy toiveita paremmasta tulevaisuudesta, sekä myös
pelkoa ja ahdistusta. Haastattelemani kolmetoista henkilöä oli määrätty silloisen Kriminaalihuoltolaitoksen
toimeenpanemaan valvontaan. Olen kiinnostunut siitä, minkälainen
kokemus valvonta on entiselle vangille? Kokeeko hän valvonnan pelkkänä
kontrollina vai liittyykö siihen rikoksetonta elämätapaa tukevia elementtejä. Tutkimus
käsittelee elämänvaihetta, jossa vankeus on takana ja ehdonalainen vapaus edessä.
Ehdonalaisesti vapautuneiden valvonta on yhdyskuntaseuraamus, joita ollaan lisäämässä
ja monipuolistamassa lähivuosina. Yhdyskuntaseuraamukset toteutetaan erilaisissa
yhteisöissä ja rangaistusten toimivuus vapaudessa edellyttää molemminpuolista
luottamusta. Yhdyskuntaseuraamusten täytyy myös näyttäytyä vakuuttavina, selkeinä
ja helposti ymmärrettävinä vaihtoehtoina.
Punaisena lankana työssäni on ollut entisen vangin oma näkökulma, mistä hän kokee
löytävänsä tukea. Toteutin haastattelut narratiivisella, tarinallisella lähestymistavalla.
Olin kiinnostunut valvottavien kokemuksista elämänvaiheessa, jossa yhteiskuntaan
pitäisi kiinnittyä uudestaan. Haastateltavat tunnistivat selkeästi rikollisuuden ja päihteiden
yhteyden. Valvonnalla ei haastateltavien mielestä ollut vaikutusta siihen, jatketaanko
rikosten tekemistä vai ei. Jokainen päättää itse omista tekemisistään ja siitä
miten siviilissä elää.
Entisellä vangilla oli tunne, että hän on tullut kuulluksi tavatessaan valvojaansa. Valvontasuhteessa
työntekijän ja valvottavan välinen luottamus on työskentelyn perusta.
Tässä tutkimuksessa luottamuksen käsitettä käytettiin asiakassuhteen ymmärtämiseen
yksilöiden välisenä toimintana. Luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa, koska se rakentuu
yhteiselle, jaetulle. Luottamus vaatii yhteisten normien luomista ihmissuhteessa.
Valvojan ja valvottavan välinen suhde näytti toimivan ja asiakassuhteesta löytyi
myös luottamusta. Vankilan jälkeisessä arjessa haastateltavat kokivat selkeästi saavansa
eniten tukea läheisiltään, apua saatiin perheeltä, ystäviltä ja sukulaisilta.
Vankilasta vapautujat ovat kiistatta yksi Suomen syrjäytynein ja vähäosaisin selvärajainen
väestönosa, jossa erilaiset ongelmat ovat kasautuneet. Haastatteluissa puhuttiin
myös köyhyydestä, työttömyydestä, vähäosaisuudesta, juomisesta ja asunnottomuudesta.
Entisten vankien vaikea asumistilanne nousi vahvasti esiin haastatteluissa.
Kaikki haastateltavat puhuivat tästä aiheesta, vaikka omakohtaista huolta asumisesta
ei olisi ollutkaan. Taloudellinen huono-osaisuus voi olla myös rikollisuuden seuraus,
ei välttämättä sen syy, mutta joka tapauksessa sosiaalinen huono-osaisuus lisää rikoskäyttäytymisen
riskiä. Kasautuva huono-osaisuus näkyi selkeästi tekemissäni haastatteluissa.
|
|---|