| Yhteenveto: | Heikkojen äidinkielen äänteiden muistiedustusten on esitetty olevan merkittävä tekijä dysleksiassa eli kehityksellisessä lukihäiriössä. Muistiedustusten tarkkuutta voidaan selvittää esimerkiksi tutkimalla aivojen herätevasteita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten dyslektisten lasten muistiedustukset prototyyppisistä äidinkielen äänteistä eroavat normaalisti lukevien lasten muistiedustuksista. Eroja tutkittiin tarkastelemalla prototyyppisten ja epäprototyyppisten äidinkielen äänteiden synnyttämiä LDN-vasteita.
LDN-vaste (late discriminative negativity) on yhdistetty korkeamman kognitiivisen tason erotteluprosessointiin ja myös muistiedustuksiin. LDN syntyy, kun toistettujen ärsykkeiden joukossa havaitaan poikkeava ärsyke. Tässä tutkimuksessa ärsykkeinä käytettiin suomalais-unkarilaista, ranskalaista ja saksalaista y-äännettä, joita esitettiin poikkeavina ärsykkeinä toistettujen ärsykkeiden joukossa. Koehenkilöinä oli 72 iältään 8–11-vuotiasta normaalisti lukevaa ja dyslektistä suomalaislasta. Vastetta tutkittiin viideltä eri LDN-vasteen aikaikkunalta, koska haluttiin tarkastella LDN-vasteen eri prosessointivaiheita. Aikaikkunat selvitettiin pääkomponenttianalyysillä, jonka tuottamia faktoripistemääriä analysoitiin MANOVAn toistettujen mittausten menetelmällä. Vasteet muutettiin CSD-muotoon, jotta voitiin estimoida aktivaatioiden lähteitä tarkemmin.
Tutkimus tuki käsitystä dyslektikoiden heikoista äidinkielen muistiedustuksista, sillä se osoitti, että LDN-vaste oli normaalisti lukevilla lapsilla vahvempi prototyyppiseen äänteeseen kuin dyslektisillä lukijoilla. Vaste oli normaalisti lukevilla myös vahvempi prototyyppiseen äänteeseen kuin epäprototyyppisiin äänteisiin. Dyslektisillä lukijoilla ei sen sijaan havaittu eroja äänteiden välisissä aktivaatioissa, mikä viittaa heikkoihin muistiedustuksiin prototyyppisestä äänteestä. Heikoista muistiedustuksista kertoo myös se, että dyslektisillä lukijoilla ei syntynyt lainkaan LDN-tyyppistä vastetta prototyyppiseen äänteeseen lukuun ottamatta myöhäisintä aikaikkunaa. Tällöinkin vaste poikkesi huomattavasti normaalisti lukevien aktivaatiosta. Tutkimus osoitti, että LDN jakautuu useampaan erilliseen prosessointivaiheeseen. Aiemmin LDN-vasteen on havaittu ilmenevän fronto-sentraalisena aktivaationa, mutta eri prosessointivaiheiden tutkiminen sekä CSD-muunnos osoittivat, että LDN-vasteeseen liittyy myös temporaalinen komponentti. Selvimmät erot ryhmien välillä ilmenivät tässä temporaalisessa komponentissa.
|
|---|