| Summary: | Tutkimuksen tavoitteena on selvittää yliopiston opetus- ja tutkijahenkilökunnan näkemyksiä
työstään nykyisessä markkinaorientoituneessa yliopistoympäristössä. Yliopistossa on viime
vuosina toteutettu monia uudistuksia, joilla on pyritty vastaamaan ulkoa tuleviin paineisiin ja
lisäämään yliopiston tuloksellisuutta. Aiemmasta tutkimuksesta on selvinnyt, että yliopistossa
esiintyy erilaisia arvoja ja orientaatioita suhteessa yliopiston avautumiseen markkinoille.
Yliopiston on toisaalta nähty vastaavan uusiin vaatimuksiin ja toisaalta pitäytyvän vanhoissa
käsityksissään. Tutkimuksessani pyrin hahmottelemaan, millaisena yliopistolaiset näkevät
nykyisen yliopistotyön, mitä uhkia uudistuksiin liitetään ja mitä toiveita työstä tässä tilanteessa
herää.
Tutkimusaineistoni muodostuu yliopiston henkilökuntalehden Acatiimin vuosien 2006 ja 2007
kirjoituksista sekä yliopistolaisten pitämistä blogeista. Kirjoittajia on yhteensä 48, ja heistä
enemmistö on professoreita, mutta myös muu henkilökunta on aineistossa edustettuna.
Kirjoittajia on yhteensä 14:sta eri korkeakoulusta. Analyysimenetelmänä olen käyttänyt
sisällönanalyysiä, jonka avulla olen luokitellut aineistoa.
Analyysin avulla muodostin aineistosta kolme pääluokkaa, jotka ovat nyky-yliopisto,
uudistuksiin liitetyt uhat ja työhön liittyvät toiveet. Tutkimuksesta ilmeni, että sivistysihannetta
pidetään tärkeänä ja yliopiston perinteisiä tehtäviä tutkimusta ja opetusta painotetaan. Uhkina
pidetään erityisesti työn epähumanisoitumista uudistusten myötä ja uudistusten vaikutusta
tieteen asemaan. Markkina-ajattelun pelätään myös saavan yksinoikeudellisen valta-aseman
muiden näkemysten joukossa. Toisaalta tehokkuuspuhetta ei voida täysin sivuuttaa, mikä näkyy
esimerkiksi siinä, että yliopiston erityispiirteiden säilyttämistä puolustetaan vetoamalla
kansakunnan etuun. Yliopiston autonomian heikkenemisen katsotaan koituvan koko
yhteiskunnan tappioksi. Markkinaorientoituneisuutta ei siis suoraan hylätä, vaikka siihen
toisaalta suhtaudutaan melko varauksellisesti. Tärkeänä pidetään yliopistolaisten omia
vaikutusmahdollisuuksia tuloksien ja keinojen määrittelyssä.
|
|---|