| Yhteenveto: | Tutkielmassa tarkastellaan yksinäisen vainajan hautausta hautausalan ammattilaisten puheen kautta ja osana länsimaista kuolemankulttuuria. Tutkielman ensimmäisessä osassa käsitellään kuolemaa ja hautausta yhteiskunnallisina ilmiöinä. Kirjallisuuden pohjalta kuvaillaan länsimaisen kuolemankulttuurin historiaa ja toisen maailmansodan jälkeisten yhteiskunnallisten muutosten vaikutusta nykyiseen kuolemankulttuuriin. Lisäksi tarkastellaan symbolien, rituaalien ja riittien merkitystä kuoleman käsittelyssä sekä yksilölle että yhteisölle ja luodaan katsaus muuttuviin symboleihin ja rituaaleihin. Ensimmäisen osan lopuksi esitellään vainajan käsittelyä ja hautausta koskevaa lainsäädäntöä. Tutkielman ensimmäinen osa luo metakehyksen tutkielman toiselle, empiiriselle, osalle. Tutkielman toisessa osassa tarkastellaan yksinäisen vainajan hautausta eteläsuomalaisessa kaupungissa. Tutkimuksen aineisto muodostuu yksinäisten vainajien hautauksia organisoivien ja toteuttavien ammattilaisten haastatteluista. Yksinäisen vainajan hautaus käsitteistetään Erving Goffmanin etu- ja takanäyttämön käsittein siten, että sen nähdään tapahtuvan takanäyttämöllä vailla näkyvää yleisöä, sen sijaan haastateltavat olettivat hautauksen näkymättömäksi yleisöksi vainajan itsensä, erityisesti vainajan seurakunnan jäsenenä. Goffmanin kehysanalyysia soveltaen haastatteluaineistosta konstruoidaan neljä kehystä; tekninen, taloudellinen, etäännyttävä ja inhimillinen, joista käsin haastateltavat puheessaan jäsentävät yksinäisten vainajien hautauksia. Kehysten kautta luodaan kuva hautausprosessista, ammattilaisten rooleista ja heidän hautaukselle antamistaan merkityksistä. Haastatteluaineistosta käy ilmi, että yksinäisten vainajien hautausrituaalit vaihtelevat vainajan omaisuuden ja seurakuntaan tai väestörekisteriin kuulumisen perusteella. Seurakuntien jäsenet siunataan ja haudataan kristillisin rituaalein, sen sijaan väestörekisteriin kuuluvien hautauksista rituaalit puuttuvat. Voidaan tulkita, ettei yhteiskunta tarvitse rituaaleja yksinäisen vainajan kuolemantapauksen käsittelemiseksi. Myös yhteiskunnan taloudelliset preferenssit vaikuttavat yksinäisten hautausrituaaleihin.
|
|---|