| Summary: | Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää minkälaisia kuluttajia yksinhuoltajavanhemmat
kasvattavat. Kulutusyhteiskunnassa kasvavien lasten on välttämätöntä oppia toimimaan
kuluttajina. Vanhemmat ovat lapsen ensisijaisia kasvattajia ja heidän tehtävänään on ohjata
lasta toimimaan kuluttavassa maailmassa. Tarkastelun kohteena tutkimuksessa olivat
yksinhuoltajavanhempien kulutusarvot ja konkreettiset kasvatuskäytännöt, jotka
määrittelevät sitä, minkälaisia kuluttajia vanhemmat lapsistaan kasvattavat.
Tutkimus noudatti laadullisen tutkimuksen suuntaviivoja. Tutkimuksen teoria muodostui
sosialisaatioteorian ja kulutusyhteiskunnan tarkastelusta. Sosialisaatioteorian kautta
tarkasteltiin lasten kasvamista kuluttajuuteen ja vanhempien vaikutusta tähän prosessiin.
Kulutusta lähestyttiin suomalaisen kulutusyhteiskunnan kehityksen kautta, sekä
kuvaamalla kulutusta monitahoisena nykyaikaisena ilmiönä. Tutkimusaineisto muodostui
seitsemän yksinhuoltajavanhemman haastattelusta. Aineiston analyysi suoritettiin
luokittelun ja teemoittelun kautta haastattelun teemarunkoa apuna käyttäen.
Tutkimustulokseni esitän tarkastelemalla ensin vanhempien kulutusarvoja ja sen jälkeen
heidän tapojaan opettaa lapsia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lasten
kuluttajakasvatus on tärkeää. Vanhemmat toimivat lasten roolimalleina ja he toivovat, että
hyvän esimerkin avulla lapsista kasvaa hyviä kuluttajia. Tämä toteutuu, kun toimitaan
järkevinä kuluttajina. Järkevyys sisältää muun muassa rahan käytön hallitsemisen ja
ekologisuuden huomioon ottamisen kulutuksessa. Lapsia opetetaan kuluttajiksi muun
muassa antamalla heidän toteuttaa itsenäisesti pieniä ostoksia, kuten makeisten ostamisen.
Vanhemmat valmistavat tällä tavalla lapsia aikuisuuteen ja itsenäisten päätösten tekoon.
Lapselle opetetaan, että kuluttamisen ei tarvitse olla tiukkapipoista tarpeeseen ostamista,
vaan kulutuksesta saa myös nauttia. Vanhempien tavoitteena onkin kasvattaa kulutuksen
iloista nauttivia, mutta myös sen kääntöpuolen tuntevia kuluttajia. Omasta toiminnasta on
otettava vastuuta, eikä kuluttavaa elämäntapaa saa pitää itsestäänselvyytenä.
|
|---|