| Summary: | Tämän tutkimuksen motiivina oli löytää uusi tapa lähestyä sitä ilmiötä, jota on
suomalaisessa viittomakielessä totuttu kutsumaan roolinvaihdoksi. Koska roolinvaihdossa
ja referoinnissa on muissa viittomakielissä tehtyjen tutkimusten perusteella kyse ainakin
osittain samasta ilmiöstä, otettiin tämän tutkimuksen tehtäväksi tarkastella suomalaisessa
viittomakielessä tapahtuvaa referointia kolmen fiktiivisen kertomuksen osalta.
Referointia tarkasteltiin suomen kielen referoinnin tutkimuksen tarjoamassa
viitekehyksessä. Koska viittomakieliin kuuluu keskeisesti tilankäyttö, tarkasteltiin aineistossa
referoinnin lajeista suoran esityksen, epäsuoran esityksen, vapaan suoran esityksen, vapaan
epäsuoran esityksen ilmenemistä myös Scott Liddellin mentaalisten tilojen teorian kautta
siten, että selvittiin reaalitilan, surrogaattitilan, tokeenitilan ja kuvailevan tilan yhteyttä edellä
mainittuihin esityslajeihin. Lisäksi aineistossa tarkasteltiin johtoilmauksia ja niitä keinoja,
joilla referaatti merkitään referaatiksi ja niitä piirteitä, joilla konstruoidaan referaattiosan
sisältöä sekä johtoilmauksen ja referaattiosan suhdetta kehystämisenä.
Tämän tutkimuksen mukaan suomalaisessa viittomakielessä on fiktiivisessä
kertomuksessa mahdollista referoida sitä, mitä hahmo kuvitteellisessa maailmassa sanoi,
ajatteli, mutta myös mitä tämä teki. Niin puheen, ajatuksen kuin toiminnankin referoinnista
löytyi aineistosta esimerkkejä kaikista esityslajeista paitsi epäsuorasta esityksestä. Tilankäyttö
osoittautui olennaiseksi tekijäksi viittomakielisen referoinnin tarkastelussa: eri esityslajien
tunnistamiseksi ja luokittelemiseksi ei olisi riittänyt deiktisten elementtien ja ekspressiivisten
piirteiden tarkastelu, vaan Liddellin mentaalisten tilojen konseptiollakin oli ratkaiseva
tehtävä näkökulman määrittelemisessä.
Aineistossa käytettiin kolmenlaista johtoilmausta, joista ainakin prototyyppistä
johtolausetta ja predikaatitonta johtolausetta voidaan pitää yleensäkin viittomakielissä
esiintyvinä tyyppeinä. Kehystämisen kautta tarkasteltuna predikaatittoman johtolauseen
vaikutusalaan voi myös sisältyä useampia, eri esityslajejakin edustavia referaattiosia.
Johtoilmaus samoin kuin viittojan katseen, pään ja hartialinjan suunnan muutos ovat
referaatin referaatiksi merkitsijöinä ulkoisia liittimiä. Dialogipartikkeleilla, toistolla ja muilla
hahmolle ominaisilla ilmaisutavoilla; kasvojenilmeillä, katseen, pään ja vartalon
suuntautumisella sekä asennolla on puolestaan sisäisinä liittiminä konstruoitu
referaattiosassa sisällöllisesti eri asioita.
|
|---|