| Yhteenveto: | Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaista retoriikkaa Suomen jatkosodan aikaiset
pääministerit JW Rangell sekä Edwin Linkomies puheissaan käyttivät. Tarkastelen
tutkimuskysymystä analysoimalla kaksi puhetta, joista toisen puheen piti Rangell syksyllä
1941. Toinen on Linkomiehen kesällä 1944 pitämä puhe.
Analysoin puheet erittäin tarkasti käyttämällä metodina valtio-opin alalla yleistä
argumentaatioanalyysia. Pääasiallisena teoreetikkona käytän Chaim Perelmanin
retoriikkatutkimusta ja tukena myös Aristoteleen Retoriikka-teosta sekä uudempaa
retoriikka- ja sotaretoriikkatutkimusta. Aineistona työssä ovat puheet, jotka ovat
kokonaisuudessaan myös gradussa mukana.
Tutkimus osoittaa, että suomalaiset pääministerit käyttivät erinomaisesti hyväkseen
retoriikan mahdollisuudet. Tämäntyyppinen tarkka puheiden tarkastelu toi ylipäätään
uuden näkökulman suomalaiseen sotaretoriikan tutkimukseen. Osin tutkimus osoitti, että
Suomen kannalta epämiellyttäviä totuuksia esimerkiksi Saksan liittolaisuudesta tai
hyökkäyssotaan osallistumisesta voitiin hälventää, ja toisaalta sodan yleisesti hyväksyttyjä
syitä vahvistaa. Samalla se osoitti argumentaation ja retoriikan tutkimuksen
merkityksellisyyden osana politiikan tutkimusta.
|
|---|